Wikipedia

Pääsiäissaari

Chilelle kuuluva saari eteläisellä Tyynellämerellä
(Ohjattu sivulta Pääsiäissaaret)

Pääsiäissaari (esp. Isla de Pascua, rapanuin kielellä Rapa Nui, ’suuri saari’) on Chilelle kuuluva saari eteläisellä Tyynellämerellä. Sen lähellä on kaksi pientä asumatonta saarta Motu Iti ja Motu Nui.

Pääsiäissaari
(Rapa Nui)
Isla de Pascua
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Pääsiäissaaren kartta ja sijainti suhteessa Etelä-Amerikkaan
Pääsiäissaaren kartta ja sijainti suhteessa Etelä-Amerikkaan
Valtio  Chile
Alue Valparaíso
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunta
 – Kuvernööri René De la Puente Hey
 – Pormestari Pedro Edmunds Paoa
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 163,6 km²
Väkiluku (2023) 8 743
 – Väestötiheys 53,44 as./km²
Suuntanumero(t) +56









Saari tunnetaan sen alkuperäisasukkaiden sinne pystyttämistä jättimäisistä moai-patsaista, joiden suojelusta Rapa Nuin kansallispuistossa vastaa Chilen hallituksen alainen CONAF-metsänsuojelujärjestö. Ne ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1995 lähtien.

Maantiede

muokkaa

Pääsiäissaari on vulkaaninen saari Polynesian saaristossa. Saaren pinta-ala on 163 neliökilometriä. Saari sijaitsee noin 3 700 kilometriä länteen Chilen rannikolta ja noin 2 000 kilometrin päässä lähimmästä asutusta saaresta Pitcairnista. Muodoltaan saari on kolmiomainen, ja sen kärjet ovat sammuneita tulivuoria.[1]

Luonto

muokkaa

Pääsiäissaari on nykyisin ruohomaata, jossa kasvaa satunnaisia koristepuita ja pusikkoa. Saari oli ennen ihmisten tuloa palmujen ja muiden lehtipuiden peitossa, mutta jostakin syystä metsät katosivat.[2]

Saarella kasvaa suhteellisen vähän eri kasvilajeja, sillä se on eristynyt, eikä se ole koskaan ollut yhteydessä mantereeseen. Nykyisin saarella kasvaa noin 150 kasvilajia, joista 45 on alkuperäisiä ja kolme kotoperäisiä. Ihmisen tulo saarelle on muuttanut sen kasvillisuutta huomattavasti.[2]

Saarella elää neljä maalintulajia ja kolme vesilintulajia sekä kaksi matelijalajia (Lepidodactylus lugubris ja Cryptoblepharus poecilopleurus paschalis). Kotoperäisiä nisäkkäitä ei ole. Ensimmäisten ihmisten mukana saarelle tuli polynesianrottia. Länsimaalaiset ovat tuoneet saarelle hevosia, lampaita ja vuohia sekä joitain lintulajeja.[3][2]

  •  
    Tyypillistä Pääsiäissaaren maisemaa: sammunut tulivuori ja matalaa kasvillisuutta.
  •  
    Hanga Roa saaren korkeimmalta kohdalta nähtynä.
  •  
    Rano Kau -tulivuoren kraatterin reunaa.
  •  
    Anakenan hiekkarantaa.
  •  
    Pääsiäissaaren villihevosia.

Ilmasto

muokkaa

Pääsiäissaaren ilmasto on subtrooppinen. Keskilämpötila on kesällä 24 ja talvella 19 celsiusastetta. Sadekausi on talvella ja vuotuinen sademäärä on keskimäärin 1 250 millimetriä. Lokakuusta huhtikuuhun puhaltavat kaakkoiset pasaatituulet.[2]

Pääsiäissaaren ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 27 27,7 27,1 25,6 23,8 22,4 21,7 21,5 22,1 22,9 24,2 25,5 ka. 24,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 19,2 19,7 19,3 18,1 17,0 15,5 14,8 14,6 14,6 15,1 16,3 18,0 ka. 16,9
Sademäärä (mm) 73 85 96 121 153 106 105 94 87 68 74 86 Σ 1 148
Auringonpaistetunnit (h/d) 8,8 8,0 7,1 6,1 5,4 4,6 4,8 5,4 6,1 7,2 7,6 8,0 ka. 6,6
Veden lämpötila (°C) 24,0 24,0 25,0 23,0 22,0 20,0 20,0 20,0 20,0 21,0 22,0 23,0 ka. 22
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
27
19,2
27,7
19,7
27,1
19,3
25,6
18,1
23,8
17,0
22,4
15,5
21,7
14,8
21,5
14,6
22,1
14,6
22,9
15,1
24,2
16,3
25,5
18,0
S
a
d
a
n
t
a 		73
85
96
121
153
106
105
94
87
68
74
86


Lähde: [4]

Väestö ja kulttuuri

muokkaa

Vuonna 2015 Pääsiäisaarella asui 7 750 asukasta[5], joista suurin osa asuu saaren ainoassa kaupungissa Hanga Roassa. Vuonna 2002 asukkaista 59,85 prosenttia oli polynesialaisia rapanuita ja suurin osa muista oli peräisin Chilestä.[6] Saarella puhutut kielet ovat espanja ja rapanui.

Kulttuurin näkökulmasta Pääsiäissaarella ja muulla Chilellä on melko vähän yhteistä.[7]

Hallinto ja talous

muokkaa

Vuonna 1966 Chilen hallitus perusti Rapa Nuin asioita hoitavan oman ministeriön ja myönsi samalla kaikille saaren asukkaille Chilen kansalaisuuden.[8]

Vuonna 2007 voimaan astuneen perustuslaillisen muutoksen nojalla Pääsiäissaari sekä Juan Fernándezin saaret määriteltiin "erityisalueiksi".[9] Nämä kaksi kuuluvat hallinnollisesti osaksi Valparaíson maakuntaa. Saarella on kuvernööri, jonka nimittää tasavallan presidentti. Pormestari ja kunnanvaltuutettuja, jotka valitaan vaalein.lähde?

Presidentti Sebastián Piñera nimitti Pääsiäissaaren kuvernööriksi Chilen armeijasta eläköityneen everstin René De la Puente Heyn huhtikuun 2021 lopulla.[10]

Ennen eurooppalaisten ja eteläamerikkalaisten tuloa saaren talous perustui lähinnä maanviljelyyn ja kanojen kasvattamiseen. Nykyään saaren talous nojaa suurelta osin turismiin, mikä lähti nousuun 1960-luvulla Mataverin lentokentän avautumisen jälkeen. Lentoja Pääsiäissaaren ja Santiagon välillä on kahdesti viikossa.[5] Vuosittain saarella käy noin 100 000 turistia.[7]

Historia

muokkaa
Pääartikkelit: Pääsiäissaaren historia ja Moai

DNA-tutkimusten mukaan Pääsiäissaaren asukkaat polveutuvat 2 500 kilometrin päästä Gambiersaarilta tulleista polynesialaisista.[11] Nykyaikaiset ajoitukset antavat heidän tuloajankohdakseen noin vuoden 1100. Vanhemmat arviot tuloajankohdasta ovat ulottuneet varhaisemmaksi, jopa vuoteen 300 asti.[12]

Ensimmäisenä eurooppalaisena Pääsiäissaaren löysi 5. huhtikuuta 1722 hollantilainen tutkimusmatkailija Jakob Roggeveen. Koska oli pääsiäissunnuntai, hollantilaiset nimesivät saaren Pääsiäissaareksi, Paasch Eyland.[13] Hollantilaiset saivat ystävällisen vastaanoton mutta hermostuksissaan ampuivat kymmenen saarelaista.[14]

Seuraavaksi saarella kävi espanjalaisen Don Felipe Gonzálezin retkikunta vuonna 1770. Hän pystytti saarelle Espanjan lipun. Neljä vuotta myöhemmin englantilainen löytöretkeilijä James Cook purjehti saarelle. Hän kuvasi saarelaiset iloisiksi, miellyttäviksi ja vieraanvaraisiksi.[15]

 
Saarelaiset pystyttivät saarelleen satoja Moai-patsaita.

Saarelaiset pystyttivät vuosisatojen aikana satoja kivisiä ja suuria moai-patsaita. He alkoivat tuntemattomasta syystä kaataa niitä sen jälkeen, kun eurooppalaisia oli alkanut käydä saarella.[16]

Moni tutkija on olettanut pääsiäissaarelaisten kaataneen saarensa metsät asutusten ja viljelysmaan raivaamiseksi, polttopuuksi ja rakennuspuuksi, sekä voidakseen rullata suuret moai-patsaat paikoilleen.[17][18] On esitetty myös teoria, että alkuperäisasukkaiden vahingossa saarelle tuomat polynesianrotat tuhosivat metsät.[19]

Metsien kaataminen johti eroosioon, ja seurauksena oli väitetysti maataloustuotannon väheneminen, nälänhätää, heimojen välinen sisällissota vuonna 1680 ja kannibalismia.[18]

Arkeologien mukaan metsien katoaminen ei kuitenkaan vähentänyt saaren ravinnontuotantoa vaan lisäsi sitä, eikä saari koskaan kärsinyt ravinnonpuutteesta. Tarinat sisällissodasta, väkivallasta ja kannibalismista perustuvat saarelaisten vanhaan suulliseen perimätietoon, mutta niistä ei ole löydetty arkeologisia todisteita. Ei ole myöskään todisteita siitä, että saaren asukasluku olisi missään vaiheessa romahtanut ennen 1800-luvun isorokkoepidemiaa. Eurooppalaisten löytöretkeilijöiden, kuten Roggeveenin ja Cookin päiväkirjamerkintöjen, mukaan saarelaiset olivat hyvinvoivia.[20]

Vuonna 1862 perulainen orjalaiva ryösti orjiksi kolmasosan saaren väestöstä eli 1 407 ihmistä. Kansainvälisen painostuksen seurauksena hengissä yhä olevat orjat palautettiin saarelle. Heidän mukanaan saarelle levisi kuitenkin isorokko, joka surmasi suurimman osan väestöstä. Vuonna 1877 saarella oli enää 110 asukasta, ja saaren kulttuuri oli tuhoutunut.[21] Vuonna 1888 saari siirtyi Chilelle.[22]

Lähteet

muokkaa
  • Bregman, Rutger: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa. Suomentanut Mari Janatuinen. Atena, 2020. ISBN 978-952-300-676-8
  • Keegan, John: Sodankäynnin historia, s. 43–48. (Alkuteos: A History of Warfare) Suomentanut Jouni Suistola. Helsinki: Ajatuskirjat, 2005. ISBN 951-20-6967-9

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Keegan, s. 43–48.
  2. ↑ a b c d Rapa Nui subtropical broadleaf forests World Wildlife Fund. Viitattu 11.9.2020.
  3. ↑ Easter Island Wildlife Imagina Rapa Nui. Viitattu 23.8.2021.
  4. ↑ Klimatafel von Mataveri / Osterinsel (Isla de Pascua) / Chile Deutsche Wetterdienst – Wetter und Klima aus einer Hand. Viitattu 11.9.2020. (saksaksi)
  5. ↑ a b Easter Island | Map, Statues, Heads, History, Moai, & Facts Encyclopædia Britannica. 18.8.2023. Viitattu 5.9.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Reportes Estadísticos 2015 de Isla de Pascua. Biblioteca del Congreso Nacional de Chile Biblioteca del Congreso Nacional de Chile. 2023. Viitattu 5.9.2023. (espanja)
  7. ↑ a b Cox, Kevin: More than just moai statues — what to expect from a visit to Easter Island CNBC. 20.2.2020. Viitattu 5.9.2023. (englanniksi)
  8. ↑ The Rapa Nui People and the constituent process International Work Group for Indigenous Affairs. 2022. Viitattu 9.10.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Ley 20193: Reforma constitucional que establece los territorios especiales de Isla de Pascua y archipiélago Juan Fernández 2007. Biblioteca del Congreso Nacional. Viitattu 9.10.2022. (espanja)
  10. ↑ Coronel de Ejército (r) René de la Puente Hey fue designado como nuevo Gobernador Provincial de Rapa Nui | Puranoticia.cl Puranoticia. 29.4.2021. Viitattu 9.10.2022. (espanja)
  11. ↑ Bregman 2020, s. 128.
  12. ↑ Bregman 2020, s. 135.
  13. ↑ Bregman 2020, s. 126.
  14. ↑ Bregman 2020, s. 138–139.
  15. ↑ Bregman 2020, s. 139–141.
  16. ↑ Bregman 2020, s. 141–143.
  17. ↑ Andreas Mieth, Hans-Rudolf Bork: Humans, climate or introduced rats – which is to blame for the woodland destruction on prehistoric Rapa Nui (Easter Island)? Journal of Archaeological Science. 2/2010. Viitattu 5.10.2024.
  18. ↑ a b Bregman 2020, s. 130–131.
  19. ↑ Bregman 2020, s. 136–138.
  20. ↑ Bregman 2020, s. 132–138.
  21. ↑ Bregman 2020, s. 143–145.
  22. ↑ Maailman maat ja kansat: Australia ja Oseania, s. 154. Valitut Palat, 1993. ISBN 9515840155

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pääsiäissaari&oldid=22709399”