Nina Ahlstedt

suomalainen kuvataiteilija

Nina Ahlstedt, o.s. Lignell (11. heinäkuuta 1853 Turku2. syyskuuta 1907) oli suomalainen kuvataiteilija.

Nina Ahlstedt
Nina Ahlstedt edessä oikealla muiden taiteilijoiden kanssa Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa kesällä 1886
Nina Ahlstedt edessä oikealla muiden taiteilijoiden kanssa Önningebyn taiteilijasiirtokunnassa kesällä 1886
Henkilötiedot
Syntynyt11. heinäkuuta 1853
Turku
Kuollut2. syyskuuta 1907 (54 vuotta)

Elämäkerta

muokkaa

Ahlstedtin vanhemmat olivat tuomari Albert Johan Lignell ja Georgina Sogia Elisabeth Lignell, o.s. Lybecker. Ahlstedt opiskeli Turun piirustuskoulussa 1871–1876 ja Pariisin Académie Colarossissa 1880–1881 ja 1897. Hän debytoi taiteilijana 1878 ja osallistui Suomen taiteilijoiden näyttelyyn vuosina 1892, 1894–1899, 1902 ja 1904. Hän työskenteli vuodesta 1878 lähtien opettajana Turun piirustuskoulussa ja toimi myös taidearvostelijana.

Ahlstedt avioitui opettajansa Fredrik Ahlstedtin kanssa. Vaikka heillä oli monta lasta, hän onnistui jatkamaan omaa taiteilijan uraansa, mikä oli harvinaista siihen aikaan. Margareta Ahlstedt-Willandt, yksi lapsista, tuli tunnetuksi tekstiilitaiteilijana ja taidekutomon perustajana. Ahlstedtit olivat ensimmäisiä taiteilijoita, jotka liittyivät vuonna 1886 Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan, joka oli Ahvenanmaalla Önningebyssä kesäaikaan vuosina 1886–1914 kokoontunut suomalaisten ja ruotsalaisten taiteilijoiden siirtokunta.

Ahlstedtit viettivät kolme kesää Korpilahdella. Jyväskylän kaupunginkirkossa on Ahlstedtien maalaama alttaritaulu Sallikaa lasten tulla minun tyköni. Taulu tilattiin Fredrik Ahlstedtilta, ja hänen kuoltuaan Nina Ahlstedt maalasi sen valmiiksi.[1]

Galleria

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Jyväskylän taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Kjell Ekström ja Håkan Skogsjö: Konst på Åland: en guide. Maarianhamina: Skogsjömedia. ISBN 951-98576-7-2 (ruotsiksi)
  • ”Nina Ahlstedt”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 129–131. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 2.2.2017).