Mehmed VI
Mehmed VI, oikealta nimeltään Mehmed Vahdettin tai Mehmed Vahideddin, (14. tammikuuta 1861 – 16. toukokuuta 1926) oli Turkin viimeinen sulttaani, joka hallitsi vuosina 1918–1922.[1]
| Mehmed VI | |
|---|---|
 | |
| Osmanien valtakunnan sulttaani | |
| Valtakausi | 4. heinäkuuta 1918 – 1. marraskuuta 1922 |
| Edeltäjä | Mehmet V |
| Syntynyt |
14. tammikuuta 1861 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta |
| Kuollut |
16. toukokuuta 1926 (65 vuotta) Sanremo, Italia |
| Puoliso |
Emine Nazikeda Seniye Inshira Kadın Efendi Sadiye Mevedett Kadın Efendi Nevare Kadın Efendi Nimit Nevzad Kadın Efendi |
| Suku | Osmani |
| Isä | Abd-ul-Mejid |
| Äiti | Gülüstü Hanım |
| Uskonto | sunnalaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Sulttaanina
muokkaaMehmed nousi sulttaaniksi 4. heinäkuuta 1918 ja pyrki käyttämään valtaa henkilökohtaisesti edeltäjänsä tavoin.[1]
Ensimmäinen maailmansota merkitsi tuhoa Turkin sulttaanikunnalle. Britannian joukot miehittivät sodan aikana Bagdadin ja Jerusalemin, ja useita Turkin maa-alueita Euroopassa joutui Britannian liittolaisten alaisuuteen. San Remon konferenssissa huhtikuussa vuonna 1920 Syyria annettiin Ranskan mandaattialueeksi ja Britannia sai Palestiinan ja Mesopotamian (nykyinen Irak) omiksi mandaattialueikseen. Mehmed allekirjoitti Sèvresin sopimuksen, jossa Turkki luopui Palestiinasta, Mesopotamiasta, Anatoliasta ja İzmirista 10. elokuuta 1920. Sopimuksessa Hijazin kuningaskunnasta (nykyisessä Saudi-Arabiassa) tuli itsenäinen valtio.
Turkkilaiset nationalistit olivat tyytymättömiä sulttaanin hallintoon, joten uusi Turkin hallitus kokoontui Mustafa Kemalin johdolla vuonna 1920 Ankarassa. Uusi hallitus ilmoitti 23. huhtikuuta, että väliaikainen perustuslaki oli luotu ja valta oli siirretty sulttaanilta Turkin hallitukselle.
Maanpako ja viimeiset vuodet
muokkaaTasavaltalaiset tarjosivat Mehmedille mahdollisuutta toimia kalifina ilman sulttaanin titteliä, mutta Mehmed kieltäytyi suojellakseen kunniaansa.[2] Mehmed VI luopui kruunustaan 1.11.1922 ja 18. marraskuuta astui brittiläiseen taistelulaivaan, joka vei hänet Maltan saarelle. Hän yritti myöhemmin vielä nousta Hijazin kalifiksi, mutta tämä epäonnistui.[1]
Sulttaani asui jonkin aikaa maanpaossa Maltalla, kunnes muutti myöhemmin Italian Rivieralle, jonne Italian kuningas, ja sulttaanin vanha tuttu, Vittorio Emanuele III oli tämän kutsunut. Pitääkseen entistä sulttaania silmällä Turkin tasavalta avasi konsulaatin Genovaan. Hän uskoi monarkian palauttamiseen, mutta Turkin tasavallan lakkautettua kalifaatin loputkin sulttaaniperheen jäsenet ajettiin maanpakoon. Mehmed masentui ja rahojen loputtua hän päätyi myymään mitalinsa. Sulttaani kuoli 15. elokuuta vuonna 1926 Sanremossa, Italiassa. Hänen tyynynsä alta löytyi reseptejä lääkkeisiin, joita hän ei rahan puutteen vuoksi voinut hankkia. Mehmedin hauta-arkku haettiin takaisin maksamattomien velkojen takia, mutta lopulta paikalliset keräsivät rahaa arkkuvelan maksamiseen.[2]
Hänen vanhimmasta serkustaan kruununprinssi Abdul Mejidista tuli Turkin kalifi, joka otti nimekseen Abdul Mejid II 9. marraskuuta 1922. Kalifi oli vallassa vuodesta 1922 vuoteen 1924, mutta todellinen valta oli Turkin uudella hallituksella.
Kunnianosoituksia
muokkaa
Osmanin kuningashuoneen ritarikunta (Osmanien valtakunta)
Loiston ritarikunta (Osmanien valtakunta)
Imtiaz-mitali (Osmanien valtakunta)
Osmanin ritarikunta (Osmanien valtakunta)
Medjidie-ritarikunta (Osmanien valtakunta)
Mustan kotkan ritarikunta (Saksan keisarikunta, 1917)
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Mehmed VI | Reign of Abdülmecid, Last Caliph & Exile Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 23.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Buğra Ekinci, Ekrem: Mighty sovereigns of Ottoman throne: Sultan Mehmed VI Vahideddin Daily Sabah. 28.5.2022. Viitattu 23.10.2023. (englanti)
- ↑ Öztuna, Yılmaz: Başlangıcından zamanımıza kadar büyük Türkiye tarihi: Türkiye'nin siyasî, medenî, kültür, teşkilât ve san'at tarihi, s. 164. Ötüken Yayınevi, 1978. (turkiksi)
- ↑ Alp, Ruhat: Osmanlı Devleti'nde Veliahtlık Kurumu (1908–1922), s. 131–132. (turkiksi)