Leo Kalervo

Leo Kalervo Eklin (kirjailijanimi Leo Kalervo) (27. syyskuuta 1924 Leppävesi, Laukaa – 22. kesäkuuta 2011^[1] Helsinki^[2]) oli suomalainen kirjailija.

Vapaana kirjailijana vuodesta 1958 toiminut Leo Kalervo sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti (1961, 1967 ja 1978), Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 1985 ja Pro Finlandia -mitalin 1973. Hänen tuotantonsa aiheena on muuttuva maaseutu.^[1]

Kalervo kertoo esikoisteoksessaan Malttamaton nuoruus nuoren kamppailusta pahaa sairautta vastaan. Jouko Tyyri on tiivistänyt Kalervon kirjallisen sanoman sanoihin "maa ja maltti". Tyyrin näkemys Kalervosta on, että tämä on kuin maratoonari: pääsee vauhtiin vasta parin sadan sivun jälkeen. Kalervo kehitti ihmisen sisäisestä kriisistä kumpuavaa muutosta teoksessa Pelivara (1961) ja sen jälkeisissä teoksissa.^[2]

Kalervoa oli luonnehdittu vanhakantaiseksi maalaisrealistiksi, mutta vähitellen ilmeni, että hän oli osunut ajan hermoon. Ekologinen ajattelu liikkui samoilla linjoilla kuin Kalervo esimerkiksi romaanissa Maa kuuntelee sinua (1977), jossa raskas ruumiillinen työ saa kunnian koneiden edellä. Teoksessa Vuonna 1932 (1978) hän korostaa perustyön merkitystä aikakauden talouslamassa.^[2]

Novellikokoelmassa Elämän koulussa (1986) Kalervo kuvaa tarkasti maalaiselämää^[2], ja romaanin Syömäköyhä (1983) päähenkilö on maaseutua kiertävä halkokauppias, jonka varovaisuus on eduksi talouslaman iskiessä mutta haitaksi naisten iskennässä. Muistelmiaan hän kirjasi teoksiin Itseäni jäljittämässä (1981) ja Hyötysuhde (1989).

Kalervo kävi Suomen osuuskauppakoulun ja Alkio-opiston.^[2]

Leo Kalervo Eklin kuoli kesäkuussa 2011 86-vuotiaana sairastettuaan pitkään Alzheimerin tautia.^[3]

Teokset

Malttamaton nuoruus: romaani parantolasta. Gummerus 1957
Pyörille rakennettu. Gummerus 1958
Päivän tauot: kuunnelma. 1960
Pelivara. Gummerus 1961
Sadepäivän rapsodia eli kuunnelma siitä, miten eräs torstaipäivä kului vuonna 1962. 1964
Novelli Kesäpäivä teoksessa Seitsemän novellia. Weilin + Göös 1963
Tyttö, poika ja voileivät. Gummerus 1963
Esko on hyvä lähtemään: radiokertomus erään vapaaehtoisen vaiheista. 1965
Mallia/22: kuunnelma. 1966
Kiinnitys menneeseen. Weilin + Göös 1967
Etsijöitä: kuunnelma. 1968
Tuppisuu suomalainen. Weilin + Göös 1969
Iltamien jälkeen: kuunnelma. 1970
Zadig, kuunnelma. 1973
Pihlamäkeläiset. Weilin + Göös 1974
Maa kuuntelee sinua. Weilin + Göös 1977
Peltikatto, kuunnelma. 1977
Vuonna 1932. Weilin + Göös 1978
Syömäköyhä. Weilin + Göös 1983
Pihlamäkeläiset, näytelmä. 1981
Itseäni jäljittämässä. Weilin + Göös 1981
Elämän tositteita, kuunnelma. 1982
Elämän koulussa: kertomuksia. Weilin + Göös 1986
Hyötysuhde. Gummerus 1989
Ajan kanssa silmäkkäin: muistiinmerkintöjä kahdelta vuosikymmeneltä. Gummerus 1996

Palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto 1962, 1968 ja 1979
Sokeain kuunnelmapalkinto 1970 (radiokuunnelmasta Iltamien jälkeen)
Pro Finlandia -mitali 1973
Maakuntakirjailijat ry:n palkinto 1984
Suomen kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1984

Lähteet

Jyväskylän kirjaston sivu Leo Kalervosta. Web Archive.

Viitteet

↑ ^a ^b Kirjailija Leo Kalervo on kuollut. Hs.fi 27.6.2011 (Web Archive).
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Vesa Karonen, Kirjailija kuvasi muuttuvaa Suomea, Helsingin Sanomat 8.7.2011 sivu B 5 Artikkelin verkkoversio
↑ Kirjailija Leo Kalervo on kuollut - HS.fi - Kulttuuri web.archive.org. 1.7.2011. Arkistoitu 1.7.2011. Viitattu 9.1.2022.

Aiheesta muualla

Leo Kalervo Kirjasampo.fi:ssä

[hs.fi-1] Kirjailija Leo Kalervo on kuollut. Hs.fi 27.6.2011 (Web Archive).

[VK-2] Vesa Karonen, Kirjailija kuvasi muuttuvaa Suomea, Helsingin Sanomat 8.7.2011 sivu B 5 Artikkelin verkkoversio

[3] Kirjailija Leo Kalervo on kuollut - HS.fi - Kulttuuri web.archive.org. 1.7.2011. Arkistoitu 1.7.2011. Viitattu 9.1.2022.

[1]

[2]

[3]