Lauri Koskela
Lauri Koskela (16. toukokuuta 1907 Lapua – 3. elokuuta 1944 Äyräpää, Vuosalmi) oli suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija ja olympiavoittaja. Hän sijoittui vuoden 1932 olympialaisissa hopealle, mutta hänen uransa huippuvuodet osuivat 1930-luvun jälkipuoliskolle. Koskela voitti olympiakultaa Berliinissä 1936 ja saavutti kaikkiaan kolme EM-kultaa ja yhden EM-pronssin sekä kymmenen SM-mitalia.
| Lauri Koskela | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1907 Lapua |
| Kuollut | 3. elokuuta 1944 (37 vuotta) Äyräpää |
| Uran tiedot | |
| Laji | kreikkalais-roomalainen paini |
| Seura | Lapuan Ponnistus, Lapuan Virkiä |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Berliini 1936 | 66 kg | |
 Pronssia |
Los Angeles 1932 | 61 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Kööpenhamina 1935 | 66 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 1937 | 66 kg | |
| Kultaa |
Tallinna 1938 | 66 kg | |
| Pronssia |
Oslo 1939 | 66 kg | |
Elämä ja ura
muokkaaVarhaiset vuodet
muokkaaLauri Koskela syntyi Lapuan Huhtalankylässä köyhään viljelijäperheeseen. Isän häivyttyä omille teilleen äiti joutui huolehtimaan lapsistaan yksin hankkien elannon pyykkärinä ja siivoajana. Koskela joutui taustansa takia koulukiusatuksi, minkä vuoksi hän päätti ryhtyä harrastamaan urheilua. Koskela oli kiinnostunut myös yleisurheilusta sekä jalkapallosta, mutta lopulliseksi lajivalinnaksi muodostui paini, jota hän harrasti Lapuan Ponnistuksessa.[1]
Koulun jälkeen Koskela työskenteli Lapuan Patruunatehtaalla ja liittyi samalla ammattiyhdistykseen sekä Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Ensimmäisiin painikisoihinsa hän osallistui 1920-luvun puolivälissä. Koskela ei ollut kertaakaan mukana Työväen Urheiluliiton mestaruuskilpailuissa, mutta esimerkiksi toimittaja Lauri Järvinen arveli hänen olleen vuosikymmenen lopulla vähintään TUL:n toiseksi paras omassa sarjassaan. Marraskuussa 1929 Koskela osallistui Helsingin Jyryn järjestämiin valtakunnallisiin kilpailuihin ja voitti 62 kg:n sarjan. Kilpailu aiheutti urheilupoliittisen selkkauksen, koska kommunistinen Jyry oli erotettu sosialidemokraattien hallitsemasta Työväen Urheiluliitosta, joka määräsi Lapuan Ponnistuksen erottamaan kisoihin osallistuneet Koskelan ja Elias Tervasmäen. Ponnistus kuitenkin kieltäytyi, ja TUL erotti seuran jäsenyydestään.[1]
Seuran vaihto ja ura huipulla
muokkaaVuonna 1930 Koskela joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ahdistelemaksi, mikä huipentui kesällä tapahtuneeseen kyyditykseen. Hänet siepattiin kotoaan ja kuljetettiin Alajärvelle, mutta Koskela selvisi tapauksesta ilman suurempia vammoja. Hän kertoi myöhemmin olleensa valmis lyömään kotiinsa tunkeutuneita fasisteja kirveellä mutta malttaneen mielensä äitinsä pyynnöstä. Äärioikeistolaisen ilmapiirin kasvaessa Suomessa ja erityisesti Pohjanmaalla Koskelalla oli enää kaksi vaihtoehtoa, joko lopettaa painiminen kokonaan tai vaihtaa seuraa porvarilliseen Lapuan Virkiään. Hän päätti syksyllä 1930 loikata Virkiän riveihin, syynä oli lähinnä Koskelan tietoisuus omista kyvyistään ja menestysmahdollisuuksistaan myös kansainvälisissä kisoissa. Vasemmistolaisen seuran jäsenenä hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tulla valituksi esimerkiksi olympialaisiin.[1]
Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Koskela voitti 1932, ja samana vuonna hän edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa. Hän hävisi avausottelunsa jo 48 sekunnin jälkeen mutta saavutti kisoissa lopulta pronssia. Koskelan painiuran huippuvuodet osuivat 1930-luvun jälkipuoliskolle, jolloin hän oli Kustaa Pihlajamäen ohella Suomen menestynein painija. Berliinin olympialaisissa 1936 Koskela paini kultaa voitettuaan loppuottelussa virolaisen Voldemar Välin tuomariäänin. Olympiakullan lisäksi hän saavutti kolme EM-kultaa, yhden EM-pronssin, seitsemän SM-kultaa ja kolme SM-hopeaa.[1]
Siviilielämä ja sotavuodet
muokkaaSiviilielämässä Koskela tunnettiin hiljaisena ja vaatimattomana miehenä. Hänestä tuli tunnettu julkisuuden henkilö, joka teki ulkomuodollaan vaikutuksen erityisesti naisiin, joilta ”Pohjolan Adonikseksi” ylistetty Koskela sai runsaasti ihailijapostia. Hän oli kuitenkin itse naimisissa. Lauri Koskela osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen hän sai vapautuksen palveluksesta ikänsä vuoksi mutta hänet määrättiin uudelleen rintamalle vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana. Hänestä oli tuolloin kaavailtu myös Suomen Painiliiton uutta päävalmentajaa.[1] Lauri Koskela kaatui Vuosalmella vartiossa ollessaan elokuussa 1944. Hän tavoitteli tuulenpuuskan taisteluhaudan reunan yli heittämää puolisonsa kirjettä ja kuoli tarkka-ampujan luotiin.[2]
Lapuan kaupungintalon puistossa kasvaa olympiatammi, jonka Koskela sai kunniapalkintona vuoden 1936 olympialaisista. Se istutettiin nykyiselle paikalleen 1939. Puun juurella on myös muistolaatta.[1]
Saavutuksia
muokkaa- Olympiakultaa Berliini 1936 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 66 kg)
- Olympiapronssia Los Angeles 1932 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 61 kg)
- Kolme Euroopan mestaruutta: Kööpenhamina 1935, Pariisi 1937 ja Tallinna 1938 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 66 kg)
- EM-pronssia Oslo 1939 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 66 kg)
- SM-kultaa 7 kertaa (1932−43)
- Painimaaotteluja 17, niissä voittoja 14
Lähteet
muokkaa- Lauri Koskela – Sports Reference LLC. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Profiili FILA:n tietokannassa (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Lauri Koskela (1907–1944) 24.7.2013. Helemi – Lapuan historiallinen tietokanta. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 8.11.2014.
- ↑ Virtanen, Ari: Painin olympiavoittaja kuoli tavoitellessaan taisteluhaudan reunalle lentänyttä vaimon kirjettä 29.4.2014. HS.fi. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 28.5.2014.
Aiheesta muualla
muokkaa- Juha Kanerva: Koskela, Lauri (1907 - 1944) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.