Léon Victor Auguste Bourgeois

Léon Victor Auguste Bourgeois
Ranskan 64. pääministeri
	1. marraskuuta 1895 – 29. huhtikuuta 1896
Edeltäjä	Alexandre Ribot
Seuraaja	Jules Méline
Henkilötiedot
Syntynyt	21. toukokuuta 1851; Pariisi
Kuollut	29. syyskuuta 1925 (74 vuotta); Épernay
Tiedot
Puolue	Parti Républicain, Radical et Radical-Socialiste
Kunnianosoitukset	Nobelin rauhanpalkinto (1920)
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Léon Victor Auguste Bourgeois (21. toukokuuta 1851 Pariisi – 29. syyskuuta 1925) oli ranskalainen poliitikko, jolle luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1920^[1].

Elämäkerta

Ennen prefektuurihallinnon palvelukseen antautumistaan Bourgeois opiskeli lakia. Prefektihallinnossa hän toimi Marnen departementin pääsihteerinä vuodesta 1880, apulaisprefektinä Reimsissä vuonna 1880, Tarnin prefektinä vuodesta 1882, Haute-Garonnen prefektinä vuodelta 1885 ja viimeksi Pariisin kaupungin poliisiprefektinä vuodesta 1887.

Seuraavana vuonna hänet valittiin radikaalipuolueen edustajaksi Marnen vaalipiiristä. Hänet nimitettiin apulaisvaltiosihteeriksi Charles Floquet'n hallitukseen ja vuodesta 1890 lähtien hänen hoiti useita merkittäviä hallitustehtäviä:

Sisäministeri 1890
Opetus- ja taideministeri 1890–1892
Oikeusministeri 1892–1893
Pääministeri 1895–1896
Sisäministeri 1895–1896
Ulkoministeri 1896
Opetus- ja taideministeri 1898
Edustajainhuoneen puhemies 1902–1905
Ulkoministeri 1906
Työministeri 1912–1913
Ulkoministeri 1914
Valtioministeri 1915–1916
Työ- ja sosiaaliministeri 1917
Valtioministeri 1917
Senaatin puhemies 1923–1924

Léon Bourgeois

Vuosina 1902–1904 hän toimi edustajainhuoneen puhemiehenä. Tämän jälkeen hänestä tuli vuonna 1905 Marnen departementin senaattori ja hän toimi senaatin puhemiehenä vuosina 1920–1923. Hänellä oli merkittävä rooli työntekijöiden ja maanviljelijöiden eläkelain säätämisessä.

Opetusministerinä ollessaan hän teki useita merkittäviä reformeja Ranskan julkiseen koulujärjestelmään. Hän esimerkiksi perusti 1898 aikuisväestölle suunnatut peruskoulun kurssit. Marraskuussa 1895 hän muodosti oman hallituksensa, joka koostui pääsääntöisesti radikaalipuolueen jäsenistä. Vuonna 1899 pidetyssä Haagin rauhankonferenssissa hän edusti Ranskaa menestyksekkäästi ja arvokkaasti. Vuonna 1903 Bourgeois nimitettiin jäseneksi Haagin konferenssissa perustettuun kansainväliseen sovittelutuomioistuimeen. Ulkoministerinä hän johti Ranskan valtuuskuntaa Algecirasin konferenssissa.

Maailmansodan jälkeen perustetun Kansainliiton puitteissa hän johti järjestön neuvoston toimintaa, toimien sen puheenjohtajana. Näistä ansioistaan hänelle myönnettiin vuonna 1920 Nobelin rauhanpalkinto.

Lähteet

About Leon Victor Auguste Bourgeois
Jolly, Jean; toim. Dictionnaire des parlementaires français: Notices biographiques sur les ministres, députés et sénateurs français de 1889 à 1940. 6 vols. Pariisi: Presses universitaires de France, 1960–70.

Viitteet

↑ Cooper, Sandi E.: ”THE ORGANIZATION OF NATIONAL AND INTERNATIONAL PEACE MOVEMENTS IN EUROPE 1815–1914”, Patriotic Pacifism: Waging War on War in Europe, 1815-1914, s. 65. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-019-536-343-2 Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Léon Victor Auguste Bourgeois Wikimedia Commonsissa

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

[1] Cooper, Sandi E.: ”THE ORGANIZATION OF NATIONAL AND INTERNATIONAL PEACE MOVEMENTS IN EUROPE 1815–1914”, Patriotic Pacifism: Waging War on War in Europe, 1815-1914, s. 65. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-019-536-343-2 Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)

[1]