Komipermjakit
Komipermjakit (muita nimityksiä Permin komit, permjakit; komipermjakiksi коми-пермяккез, komi-permjakkez) ovat Venäjällä etupäässä Permin aluepiiriin kuuluvassa Permin Komin piirikunnassa asuva suomalais-ugrilaista komipermjakin kieltä puhuva kansa ja toinen komien pääryhmä komisyrjäänien ohella. Komipermjakkien kieli on läheistä sukua komisyrjäänien kielelle. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan komipermjakkeja on 125 200 henkeä.
| Komipermjakit | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 125 200 | |||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | komipermjakki, venäjä | |||||||||
| Uskonnot | ortodoksinen kirkko, vanhauskoisuus | |||||||||
| Sukulaiskansat | komisyrjäänit | |||||||||
Varhaisimmat todisteet komipermjakkien esi-isistä on löydetty Kamajoen yläjuoksulta 800–1200-luvuilta. Kaman seudulle muutti 1500-luvulla paljon venäläisiä, ja venäläisen kulttuurin vaikutus komipermjakkeihin on siitä saakka ollut suuri. Oma kirjakieli ja kansallinen kirjallisuus syntyivät kuitenkin 1920–1930-luvuilla.
Asuinalue, lukumäärä ja kieli
muokkaaKomipermjakkien perinteistä asuinaluetta ovat Permin Komin etelä- ja pohjoisosat. Piirikunnan väestöstä he muodostavat 59,0 %.[1] Erillisiä ryhmiä ovat Permin aluepiirin koillisosassa asuvat Jazvan komit sekä Kirovin alueen Afanasjevon piirin Zjuzdinin komit. Siirtolaisten perustamia komipermjakkikyliä oli aikaisemmin myös Novosibirskin alueella. Viime vuosikymmeninä monet ovat muuttaneet muualle Venäjälle ja entisen Neuvostoliiton tasavaltoihin.[2]
Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan komipermjakkeja on 125 200 henkeä,[3] joista 64,1 % asuu Permin Komissa ja 18,5 % muualla Permin aluepiirissä.[1] Vuonna 1989 Venäjän komipermjakeista 71,1 % piti äidinkielenään komipermjakkia ja 28,7 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 62,1 %.[4] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan venäjää osaa 98,3 % komipermjakeista.[5] Kotipiirikunnassaan asuvista komipermjakeista 97,4 % puhuu venäjää[1] ja 95,1 % komipermjakkia.[6]
Etninen historia
muokkaaKaman yläjuoksulta löydettyjä 800–1200-lukujen arkeologisia muistomerkkejä pidetään nykyisten komipermjakkien esi-isien jättäminä. Venäläisissä lähteissä Permi mainitaan ensimmäisen kerran novgorodilaisten vuonna 1187 Uralin taakse tekemän retken yhteydessä. Vytšegdan Permiin rajoittunut Suur-Permi esiintyy 1300-luvun lopulla laaditussa Tapani Permiläisen elämäkerrassa. Suur-Permin tiedetään muodostaneen ruhtinaan johtaman alueellisen kokonaisuuden. 1400-luvulla Moskovan ruhtinaskunta alkoi levittää vaikutusvaltaansa Suur-Permin alueelle, ja vuonna 1472 tehdyn sotaretken yhteydessä se liitettiin Venäjään. Jonkin aikaa aluetta hallitsivat Moskovan asettamat paikalliset ruhtinaat, mutta pian siitä tuli Venäjän hallinnollinen yksikkö, joka jaettiin Tšerdynin ja Usoljen sekä myöhemmin Kaigorodin kihlakuntiin.[2]
Kaman seudusta tuli Siperian kaupan ja valloituksen tukikohta, ja varsinkin 1500-luvun jälkipuoliskolla sinne muutti paljon venäläistä väestöä. Venäläinen vaikutus komipermjakkien kulttuurin on ollut erityisen voimakas. Samaan aikaan eteläiset Invajoen komipermjakit joutuivat Stroganovin kauppiassuvun maaorjiksi. Pohjoisista komipermjakeista tuli valtion talonpoikia, minkä johdosta ryhmien välille on syntynyt tiettyjä eroavaisuuksia. 1700-luvulla osa kansasta kiinnitettiin Uralin metallitehtaisiin, joille he joutuivat hankkimaan puuta ja puuhiiltä. Väestön kasvun ja viljelysmaan vähyyden takia monet hakeutuivat muualle ansiotöihin tai muuttivat uusille alueille Siperiaan. Muuttoliike oli voimakkaimmillaan 1800–1900-lukujen vaihteessa.[7]
1920-luvulla keskusteltiin komipermjakkien liittymisestä komisyrjäänien yhteyteen, mutta taloudellisista ja poliittisista syistä ajatuksesta luovuttiin. Vuonna 1925 perustettiin Permin alueeseen kuulunut Komipermjakkien kansallinen piirikunta. 1920- ja 1930-luvuilla syntyi oma kirjakieli, kansallinen kirjallisuus, teatteri ja ammattitaide. Piirikunnan taloudellinen kehitys oli kuitenkin hidasta ja vähitellen sen päätehtäväksi jäi puuraaka-aineen tuottaminen. 1930-luvun alun maatalouden kollektivisointi ja sitä seurannut nälänhätä johtivat väestön vähenemiseen. Myöhemmin alueen ulkopuolelta muutti paljon työvoimaa metsäteollisuutta varten. Piirikunnan väestö oli suurimmillaan 1950-luvulla, minkä jälkeen se on vähentynyt lähes puolella.[8]
Perinteinen kulttuuri
muokkaaKomipermjakkien perinteisiä elinkeinoja ovat maanviljely ja karjanhoito. Metsästyksen merkitys oli vähäisempi kuin komisyrjääneillä. Kalastusta harjoitetaan yhä kotitarpeiksi. Nykyään tärkeimpiä työnantajia ovat maatalous, metsätyöt ja pienteollisuus.
Aikaisemmin komipermjakit asuivat etupäässä jokien varsilla sijaitsevissa pienissä kylissä ja kyläryhmissä. Maatalouden kollektivisoinnin, metsäteollisuuden kehityksen ja 1960–1970-lukujen pienten kylien hävittämispolitiikan seurauksena suuri osa väestöstä on muuttanut monikansallisiin taajamiin. Kaupunkiväestön osuus Permin Komissa on suhteellisen pieni.
Aineellinen ja henkinen kulttuuri eivät suuresti poikkea ympäröivästä venäläisväestöstä. Parhaiten on säilynyt omavaraistalouteen perustuva perinteinen ruokakulttuuri. Komipermjakit ovat vanhastaan ortodokseja, mutta heidän joukossaan on ollut myös vanhauskoisia.[9]
Nykytilanne
muokkaaKomipermjakit ovat Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista ainoa, joka muodostaa enemmistön oman hallintoalueensa väestöstä. Tästä huolimatta he ovat varsin pitkälle venäläistyneitä, ja komipermjakin kirjakielen rooli on marginaalinen. Piirikunnan talouden jälkeenjääneisyyden takia suuri osa kansasta on muuttanut Permin aluepiirin ja Venäjän muihin kaupunkeihin, joissa he sulautuvat nopeasti venäläisiin. 1990-luvun alussa kansallista kulttuuria elvyttämään perustettiin Jugör-niminen yhdistys.[10]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Narody Rossii: entsiklopedija. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 21.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 200.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 21.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 442.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 21.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 21.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 200–201.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 201.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 201–202.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 201–203.