Kihlakunta

Tämä artikkeli käsittelee kihlakuntia Suomessa ja Pohjoismaissa. Venäjän keisarikunnan kihlakuntia käsittelee artikkeli ujesti.

Kihlakunnat (vir. kihelkond; ruots. härad) ovat Suomessa ja Pohjoismaissa olleet läänejä alempiasteisia valtion paikallishallintoalueita. Kihlakunnat ovat Suomessa^[1] ja Virossa olleet käytössä jo rautakaudella. Virossa ne olivat syntyneet 1000-luvun alussa asutusmuutoksen seurauksena.^[2] Historiallisena aikana kihlakunnat olivat muun muassa kruununvoutien ja henkikirjoittajien virkapiirejä. Vuonna 1996 Suomessa muodostettiin uudenlaiset kihlakunnat, joihin koottiin poliisin, syyttäjän ja ulosoton tehtävät. Nämä uudet kihlakunnat lakkautettiin vuoden 2007 lopussa^[3].

Historia

Suomen läänit, kihlakunnat ja kunnat vuonna 1935.

Ensimmäinen maininta suomalaisista kihlakunnista on Eerikinkronikassa, jossa uplantilaisten kerrotaan vallanneen vuonna 1293 Karjalassa neljätoista kihlakuntaa pakanoilta eli karjalaisilta^[1] niin sanotun kolmannen ristiretken yhteydessä. Kihlakunta on alkuaan vastannut pitäjää, myöhemmin se on ollut muun muassa tuomarin virka-alue. Kansatieteilijä ja akateemikko Kustaa Vilkuna (1902–1980) on selvittänyt teoksessaan Kihlakunta ja häävuode (Otava, Helsinki 1964) suomalaisen yhteiskunnan järjestäytymisen vaiheita. Vilkunan mukaan länsisuomalaisen murteen sana kihlakunta jokseenkin vastaa itäsuomalaista sanaa pitäjä. Vilkunan ehdottama suora käännös kihlakunnalle on veropitäjä.

Virossa muinaispitäjistä käytettiin nimitystä kihelkond. Ne olivat rautakauden lopulla itsenäisiä hallintoyksikköjä, joissa ratkaistiin kaikki tärkeimmät kysymykset, kuten esimerkiksi sotilaalliset kysymykset. Virossa kihlakuntien valtakeskuksina toimivat muinaislinnat, joissa tehtiin tärkeimmät poliittiset päätökset. Kihlakuntia suurempi hallintokokonaisuus oli muinaismaakunta, joita Virossa ehti ennen saksalaisvalloitusta 1200-luvulla muodostua seitsemän kappaletta.^[2]

Sana kihla on laina muinaisgermaanisesta sanasta geisel ’pantti(vanki)’. Suomen sanan kihla ja muinaisgermaanin sanan geisel välinen yhteys perustuu Vilkunan mukaan keskiaikaiseen veronperintäkäytäntöön, jossa valloitetun alueen uskollisuus varmistettiin ottamalla alueen hallitsijan tai muiden korkeasukuisten miesten jälkeläisiä määräajaksi panttivangeiksi.

Kihlakunta oli Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan aikana talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajien vaalipiiri. Vuonna 1906 määrättiin vuoden 1907 eduskuntavaaleja varten Suomen vaalipiirit, jotka koostuivat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kihlakunnista ja kaupungeista, jotka olivat kihlakuntien ympäröimiä. Ennen vuotta 1910 (Ruotsissa)/1960 (Suomessa) perustetut kaupungit eivät kuuluneet kihlakuntiin. Kihlakunnanoikeuden toimialue ei tästä nimikkeestä huolimatta ollut kihlakunta vaan tuomiokunta, jonka alue ei välttämättä ollut sama kuin kihlakunnan.

Ennen vuotta 1945 kihlakunta oli kruununvoudin ja henkikirjoittajan virkapiiri, joka käsitti yhden tai useamman kunnan. Kun kruununvoudin virka lakkautettiin, kihlakunta jäi ainoastaan henkikirjoittajan virkapiiriksi vuoteen 1996 saakka. Nykyään^milloin? henkikirjoittaja on kihlakunnan maistraatin rekisteriosaston päällikön virkanimike.

Vuoden 1996 kihlakuntauudistus

Valtion oikeustoimen paikallishallinto oli 1.12.1996–31.12.2007 järjestetty 90 kihlakuntaan, jotka poikkesivat alueellisesti aiemmista kihlakunnista. Näitä ”uudempia” kihlakuntia oli määrältään paljon enemmän kuin ”vanhoja” kihlakuntia. Valtioneuvosto päätti kihlakuntiin kuuluvista kunnista. Jokaisessa kihlakunnassa oli lääninhallituksen alaisena valtion viranomaisena toimiva kihlakunnanvirasto, joka hoiti poliisi-, syyttäjä- ja ulosottotehtäviä. ”Uusien” kihlakuntien alueet olivat pitkälti samat kuin silloisten seutukuntien. Kihlakunnat lakkautettiin vuoden 2007 lopussa, jolloin kihlakunnanvirastojen toiminnot ja yhteinen henkilöstö siirrettiin poliisilaitoksiin, ulosottovirastoihin, syyttäjänvirastoihin ja maistraatteihin. Poliisilaitokset noudattivat kihlakuntajakoa vielä vuoden 2008 ajan, kunnes poliisilaitosten määrää vähennettiin 25:een vuonna 2009 ja edelleen 12:een vuonna 2014.

Myös ennen vuoden 1996 kihlakuntauudistusta kihlakuntajasossa tapahtui joskus suuriakin muutoksia eri aikoina.

Katso myös

Lähteet

↑ ^a ^b Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 99. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013.
↑ ^a ^b Aivar Kriiska ja Anders Tvauri: Viron esihistoria, s. 205. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007.
↑ Seija K. Pihl, Nimismiespiiristä syyttäjänvirastoon opinnäyte Pirkanmaan ammattikorkeakoulu 2009

Aiheesta muualla

Kihlakunnat Arkistoitu 1.12.2007. Haettu 5.9.2013
Kansalliskirjaston Doria-palvelu: Inberg, Isak Johan: Suomenmaan kartasto 1878, Maantieteellinen kartta (sisältää kihlakuntien rajat)

[:0-1] Suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 99. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013.

[:1-2] Aivar Kriiska ja Anders Tvauri: Viron esihistoria, s. 205. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007.

[3] Seija K. Pihl, Nimismiespiiristä syyttäjänvirastoon opinnäyte Pirkanmaan ammattikorkeakoulu 2009

[1]

[2]

[3]