Wikipedia

Jalmari Lahdensuo

suomalainen teatterinjohtaja, teatteriohjaaja ja toimittaja

Ernst Jalmari Lahdensuo (vuoteen 1906 Lagerstedt; 20. marraskuuta 1880 Lapua – 26. heinäkuuta 1931) oli suomalainen teatterinjohtaja, teatteriohjaaja ja sanomalehtitoimittaja. Hän toimi Suomen Kansallisteatterin johtajana vuodesta 1914 vuoteen 1917 sekä kahteen otteeseen Tampereen Teatterin johtajana. Ohjaajantyölleen hän sai taiteellisia vaikutteita opiskellessaan Saksassa. Koulutukseltaan Lahdensuo oli kielten opettaja; hän suomensi uransa aikana lukuisia näytelmiä ja oopperoita.

Jalmari Lahdensuo.

Perhetausta ja nuoruusvuodet

muokkaa

Jalmari Lahdensuon vanhemmat olivat maanviljelijä Fredrik Vilhelm Lagerstedt ja Katariina Justiina Keisala. Hänen veljensä Oskari Lahdensuo ja Jalo Lahdensuo olivat Maalaisliiton kansanedustajia. Hänen puolisonsa oli laulaja Eeva Lahdensuo jonka veli oli kuoronjohtaja Heikki Klemetti. lähde?

Vuonna 1890 Jalmari Lahdensuo aloitti opinnot Vaasan Reaalilyseossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1898 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1904. Maisteriksi hänet vihittiin kolme vuotta myöhemmin. Hän opiskeli saksan kieltä ja kirjallisuushistoriaa myös Greifswaldissa (1901), Münchenissä (1904) ja Berliinissä (1908).[1] Ennen teatteriuraansa Lahdensuo työskenteli Lapuan yhteiskoulun johtajana vuodesta 1905 vuoteen 1908 sekä saksan ja suomen opettajana.[2] Hän oli myös mukana lapualaisessa harrastajateatteritoiminnassa.[3]

Suomen Kansallisteatterin vuodet

muokkaa
” ”Tulevaksi näytäntökaudeksi johtajia ajatellessaan on johtokunta lähtenyt siitä periaatteesta, että ainakin yhden heistä tulee olla henkilön, joka jo on perehtynyt laitokseen ja josta on takeita siihen, että työ sen seinien sisässä tulee sujumaan keskeytymättä. Niin ollen on johtokunta ensimmäiseksi johtajaksi ajatellut maisteri J. Lahdensuota. Mitä herra Lahdensuolta mahdollisesti puuttuu taiteelliseen pätevyyteen nähden, sen korvaa johtokunnan mielestä hänen käytännöllinen kokemuksensa teatterialalla, hänen tarmonsa, työkykynsä ja innostuksensa teatterityöhön.” ”

– Ote Suomen Kansallisteatterin johtokunnan kirjeestä hallintoneuvostolle vuodelta 1914.[4]

Syksyllä 1909 Lahdensuo aloitti Suomen Kansallisteatterin apulaisjohtajana. Hänen teatteriuralle pääsyään edisti eritoten professori Eliel Aspelin-Haapkylä. Vuonna 1908 Lahdensuo oli kirjoittanut Saksasta professorille töistään ja harrastuksistaan. Keväällä 1909 Otto Manninen irtisanoutui dramaturgin toimestaan ja Lahdensuo pyysi päästä hänen paikalleen. Lisäksi Lahdensuo halusi ohjaustyötä ja opetusta teatterikoulussa.[5] Hän toimi Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulun opettajana ja johtajana 1909–1917. Lisäksi hän jatkoi saksan ja ranskan tuntiopettajana vuodesta 1909 vuoteen 1911.

Kansallisteatterin johtaja Lahdensuo oli vuodesta 1914 vuoteen 1917. Johtajakautensa alussa hän teki Eino Kaliman kanssa opintomatkan Keski-Eurooppaan. Herätteitä haettiin ennen kaikkea Berliinistä ja Wienistä. Lahdensuon organisaattorin taitoja ja käytännönläheisyyttä arvostettiin. Näyttelijöiden mielestä hän ei kuitenkaan ollut riittävän taiteellisesti suuntautunut. Lahdensuon kauden loppua vuonna 1917 leimasi Kansallisteatterin ankara johtajasota. Kauden loputtua keväällä 1917 Koskenniemi kirjoitti Ajan teatterikatsauksessa: "Parhaat tulokset on hra Lahdensuo nähdäkseni saavuttanut historiallisten kappaleiden sekä puku- ja dekoratsioninäytelmien tulkitsijana, kun sen sijaan runollisesti syvemmät ja psykoloogisesti rikkaammat näyttämöluomat ovat enimmän kärsineet hänen käsissään."[6]

Jalmari Lahdensuon debyyttiohjaus Kansallisteatterissa oli tanskalaisen Henri Nathansenin Daniel Hertz. Hän kokeili intiimin keskusteludraaman sävyä ja näytti modernin, realistisen tyylin mahdollisuudet. Nimiosan tulkitsi Eero Kilpi.[7] Syyskaudella 1910 Lahdensuo ohjasi suomentamansa Henrik Ibsenin näytelmän Nuorten liitto.[8] Artturi Järviluoman Pohjalaisia (1914) otettiin ohjelmistoon vasta pitkän kiistelyn jälkeen. Pohjalainen Lahdensuo otti teoksen tuoreeltaan asiantuntevaan tarkasteluunsa ja ohjasi näytelmän. Luomisvoimansa huippua eläneelle Teuvo Purolle Jussi Harrin voimakaspiirteinen osa oli taiteellinen voitto.[9] Kevätkaudella 1915 Lahdensuo ohjasi Friedrich Schillerin nuoruudenteoksen Rosvot "vakavaan, shakespeariläiseen, traagilliseen tapaan".[10] Ohjaajana Lahdensuo kunnostautui etenkin Ibsenin Peer Gyntissä talvella 1916. Pääroolissa nähtiin Teuvo Puro.

Tampereen Teatterin vuodet

muokkaa
” ”Suoraryhtinen pohjalainen, nelikymmenvuotias, leveäkasvoinen, hiukset tummat, viikset tuuheat ja leukaparta suippo.” ”

– TT:n näyttelijä Sirpa Tolonen Jalmari Lahdensuosta.[11]

Lahdensuo siirtyi Tampereen Teatteriin syksyllä 1917. Kun sisällissota aloitettiin, hän jätti punaisten tukikohtana toimineen kaupungin. Tilanteen rauhoituttua häntä pyydettiin palaamaan. Kesäkuussa 1918 hän ilmoitti kieltäytyvänsä; hän oli saanut hallinnollisia tehtäviä toisaalta.[12] Sisällissodan aikana Lahdensuo oli ollut valkoisen armeijan intendenttilaitoksen järjestäjä ja pääintendentin apulainen.[1] Vuonna 1921 Lahdensuo teki kahden vuoden sopimuksen Tampereen Teatterin kanssa. Tällä kertaa hän toi perheensäkin, hänen puolisonsa antoi laulutunteja tehdaskaupungin näyttelijöille. Lahdensuo toi teatterin ohjelmistoon suomalaisia uutuuksia ja myös lastennäytelmiä. Kirjallisuusvaikuttajana hän suosi kirjallisuuspiireissä tapahtuvia näytelmiä, kuten Paul Levinin komedia Pako Amerikkaan. Eino Salmelainen kiitti Lahdensuon johtajakautta ja totesi: "Hän ei tahdo alistua yleisön määräysvaltaan, vaan päinvastoin voittaa yleisön omaan johtoonsa, virittämällä sen mielenkiinnon todella arvokkaaseen."[13] Lahdensuo koki teatterinjohtajan työn raskaaksi ja lähti Tampereen Teatterista kahden vuoden jälkeen kevään 1923 lopulla.

Johtajavuosien jälkeen

muokkaa

Tampereelta Lahdensuo siirtyi vastaperustetun Suomen Näyttämöiden Liiton sihteeriksi ja toimi aikakauslehti Näyttämön päätoimittajana 1923–1925. Hän kuului myös Uuden Suomen toimituskuntaan taide- ja teatteriarvostelijana 1923–1926, lisäksi hän oli Sunnuntailiitteen toimittaja. Syksyllä 1926 Lahdensuo aloitti ohjaajana Suomalaisessa Oopperassa. Hänen ohjaustöihinsä lukeutuivat muun muassa oopperat Carmen, Orfeus ja Daniel Hjort.[1] Vuosina 1929 ja 1930 Lahdensuo teki ohjaajavierailuja Tampereelle ja Turkuun. Syyskuussa 1929 sattuneen HL Kurun katastrofin vuoksi Tampereen Teatterin ohjelmisto pantiin uusiksi. Lahdensuo kutsuttiin teatteriin ohjaamaan keskiaikainen moraliteetti Jokamies. Hän oli ohjannut saman näytelmän jo Kansallisteatterin vuosinaan. Seuraavana keväänä hän ohjasi Tampereen Teatterille englantilaisen R. C. Sherriffin sodanvastaisen näytelmän Matkan pää.

Muuta

muokkaa

Jalmari Lahdensuo kokeili siipiään myös elokuvan parissa. Vuonna 1925 hän ohjasi Suomi-Filmille mykkäelokuvan Pohjalaisia.[14] Näytelmä oli hänelle tuttu jo Kansallisteatterin ajalta. Lahdensuo kuului useita vuosia Ylioppilaskunnan Laulajiin. Hän oli mukana myös sekakuoron matkalla Saksaan ja Englantiin.[1]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas
  2. ↑ http://www.yksityiskoulut.fi/matrikkeli/lapuanyh.htm[vanhentunut linkki]
  3. ↑ Rajala, Panu: Tunteen tulet, taiteen tasot, sivut 79 ja 80
  4. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1953, sivu 317
  5. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivut 205 ja 206
  6. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 403
  7. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 238
  8. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 249
  9. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivut 326–328
  10. ↑ Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivu 338
  11. ↑ Tunteen tulet, taiteen tasot, sivu 107
  12. ↑ Tunteen tulet, taiteen tasot, sivu 87
  13. ↑ Tunteen tulet, taiteen tasot, sivu 119
  14. ↑ https://www.elonet.fi/fi/elokuva/117362
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalmari_Lahdensuo&oldid=22164688”