Gotō Shinpei

Gotō Shinpei (jap. 後藤新平) (24. heinäkuuta 1857 Isawa – 13. huhtikuuta 1929 Kioto) oli japanilainen valtiomies. Hän toimi Japanin miehitysajalla siviiliasioiden korkeimpana virkamiehenä. Hän oli myös Etelä-Mantšurian rautatieyhtiön ensimmäinen pääjohtaja, Tokion seitsemäs pormestari, Japanin partiolaisten johtaja, Japanin yleisradioyhtiön NHK:n ensimmäinen pääjohtaja, Takushokun yliopiston vararehtori sekä Japanin sisä- ja ulkoministeri.

Gotō Shinpei
後藤 新平
Tokion pormestari
17. joulukuuta 1920 – 27. huhtikuuta 1923
Edeltäjä	Tajiri Inajiro
Seuraaja	Napta Hidejir
Henkilötiedot
Syntynyt	24. heinäkuuta 1857 Isawa, Japanin keisarikunta
Kuollut	13. huhtikuuta 1929 (71 vuotta) Kioto, Japanin keisarikunta
Ammatti	lääkäri, poliitikko, virkamies
Arvonimi	kreivi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gotō syntyi Isawassa nykyisen Iwaten prefektuurissa. Hän aloitti 17-vuotiaana opinnot Sukagawan lääketieteellisessä koulussa Fukushiman prefektuurissa. Gotō valmistui lääkäriksi ja työskenteli Nagoyassa. Vuoden 1877 Satsuman kapinan aikana hän toimi hallituksen joukkojen lääkärinä. 25-vuotiaana hänestä tuli Nagoyan lääketieteellisen koulun johtaja. Gotō aloitti työskentelyn Japanin sisäministeriössä vuonna 1882.

Vuonna 1890 Gotō lähetettiin Saksaan suorittamaan jatko-opintoja. Paluun jälkeen, vuonna 1892, hänestä tuli sisäministeriön terveysosaston johtaja.

Ura

Gotō Shinpei

Kiinan-Japanin sodan aikana Gotō työskenteli Hiroshiman kaupungin satamassa vastaten Japaniin palanneiden sotilaiden asettamisesta karanteeniin. Kenraali Kodama Gentarō pani merkille Gotōn. Sodan lopussa solmitussa Shimonosekin rauhansopimuksessa Kiina luovutti Taiwanin Japanille. Kodamasta tuli Taiwanin kenraalikuvernööri ja hän pyysi Gotōn siviiliasioiden johtajakseen.

Lääkärinä Gotō uskoi, että Taiwania oli hallittava ”biologisten periaatteiden” mukaan. Toisin sanoen oli ensin opittava tuntemaan taiwanilaisten tavat ja näiden taustalla oleva ajattelu. Vasta tämän jälkeen voitiin ryhtyä toimenpiteisiin. Tähän tarkoitukseen Gotō perusti laitoksen, jonka tehtävänä oli tutkia Taiwanin vanhoja tapoja.

Oopiumi-riippuvuus oli merkittävä ongelma tuon ajan Kiinassa, eikä Taiwan ollut poikkeus. Gotō suositteli oopiumin asteittaista kieltämistä. Tämän mallin mukaan oopiumia sai ostaa vain laillistetuilta jälleenmyyjiltä. Samalla oopiumista saaduista myyntituloista tuli hallitukselle houkutteleva porkkana. Gotō käytti oopiuminmyyntilupia palkitsemaan Japanin hallinnolle myötämielisiä taiwanilaisia johtavia henkilöitä.

Gotō edisti hallituksen sokerin ja kamferin myynnin monopolisointia sekä rakennutti Taiwanin rautateitä.

Valtiomies

Vuonna 1906 Gotōsta tuli Etelä-Mantšurian rautatieyhtiön ensimmäinen pääjohtaja. Hän palasi Japaniin vuonna 1908 työskennelläkseen viestintäministerinä ja Japanin valtion rautatieviraston johtajana toisessa Katsura Tarōn hallituksessa. Vuonna 1912 Gotō nimitettiin kolonisaatioviraston johtajaksi ja pääministeri Katsuran läheisenä uskottuna hän avusti Rikken Doshikai-puolueen perustamisessa vuonna 1912. Vuonna 1916 Gotō valittiin Japanin sisänministeriksi ja vuonna 1918 ulkoministeriksi.

Pan-Asianismin kannattajana Gotō ajoi aggressiivista ja laajentumishaluista ulkopolitiikkaa. Vuonna 1920 hänet nimitettiin Tokion pormestariksi ja sisäministeriksi jälleen vuonna 1923. Hän vastasi Tokion uudelleenrakentamisesta Suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeen.

Vuonna 1924 kellovalmistaja Citizen Watchin edeltäjä Shokosha Watch Research Watch Institute valmisti ensimmäisen taskukellon ja lahjoitti sen Tokion pormestarille, Gotō Shinpeille. Gotō antoi kellolle nimen "citizen" toivoen, että jonain päivänä tuo silloinen luksusesine olisi tavallisen kansalaisen käytettävissä ja rakastama.

Gotō kuoli aivoverenvuotoon vuonna 1929.

Partiotoiminta

Gotō toimi Japanin partiolaisten johtajana tehtävänään organisaation uudistaminen. Japanin rautatieministerinä hän matkusti ympäri maata ja pystyi edistämään partioliikkeen asiaa eri puolilla Japania.

Kunnianosoituksia

Gotō oli titteliltään kreivi (jap. 伯爵, hakushaku).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gotō Shinpei Wikimedia Commonsissa