Georges Pompidou
Georges Jean Raymond Pompidou (
kuuntele ääntämys (ohje); 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Cantal – 2. huhtikuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja Ranskan presidenttinä vuodesta 1969 kuolemaansa asti vuoteen 1974.[1]
| Georges Pompidou | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Ranskan tasavallan 19. presidentti | |
| Pääministeri |
Jacques Chaban-Delmas Pierre Messmer |
| Edeltäjä | Charles de Gaulle |
| Seuraaja |
Alain Poher (väliaikainen presidentti) Valéry Giscard d'Estaing |
| Ranskan 150. pääministeri | |
| Presidentti | Charles de Gaulle |
| Edeltäjä | Michel Debré |
| Seuraaja | Maurice Couve de Murville |
| Andorran ruhtinaskumppani | |
| Edeltäjä | Charles de Gaulle |
| Seuraaja |
Alain Poher (väliaikainen presidentti) Valéry Giscard d'Estaing |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Ranska |
| Kuollut | 2. huhtikuuta 1974 (62 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | opettaja |
| Puoliso | Claude Pompidou |
| Tiedot | |
| Puolue | Union pour la défense de la République |
| Uskonto | katolilainen |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Museo Pompidou-keskus on nimetty hänen mukaansa.
Aikaisemmat vaiheet
muokkaaPompidou opiskeli pariisilaisessa École Normale Supérieure -yliopistossa.[1] Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli opettajana. Toisessa maailmansodassa hän palveli luutnanttina, osallistui vastarintaliikkeeseen ja oli läheisessä yhteistyössä de Gaullen vapautushallituksen kanssa. Vuosina 1946–1949 hän toimi Ranskan matkailuhallinnon apulaispäällikkönä ja nimitettiin 1954 Rothschildien suurpankin toimitusjohtajaksi. Hän toimi pankin johdossa siihen asti, kun tuli valituksi pääministeriksi.[2][3] Pompidou toimi Charles de Gaullen neuvonantajana ja osallistui viidennen tasavallan perustuslain luonnostelemiseen.[1]
Presidenttinä
muokkaaPompidou palveli presidentti Charles de Gaullen alaisena pääministerinä 16. huhtikuuta 1962 – 13. heinäkuuta 1968. Hän oli viiden hallituksen pääministeri. Hän oli pääministerinä Pariisin opiskelijalevottomuuksien aikana toukokuussa 1968.[1] Pompidoun sovitteleva toiminta ei ollut de Gaullen mieleen ja hän joutui eroamaan.
Pompidou valittiin presidentiksi kesäkuun 1969 vaaleissa, de Gaullen erottua. Hän jatkoi edeltäjänsä poliittisilla linjoilla, piti hyvät suhteet arabimaihin mutta ei onnistunut yhtä hyvin Länsi-Saksan kanssa.[1] Pompidou toteutti enemmän uudistuksia kuin edeltäjänsä. Hän toteutti Ranskan frangin devalvoinnin vuonna 1970, toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa valtiovarainministeri Valéry Giscard d’Estaingin avulla ja uudisti Ranskan opetus- ja koulutusjärjestelmää opetusministeri Olivier Guichardin kanssa.
Presidentti Pompidou kannatti Ison-Britannian liittymistä Euroopan yhteisöön (EY) vuonna 1973[1], minkä de Gaulle oli aiemmin estänyt.[4]
Vielä virassa ollessaan Pompidou kuoli 2. huhtikuuta 1974 kello 21.00 asunnossaan.[5] Hän oli sairastanut Waldenströmin makroglobulinemiaa. Pompidou haudattiin 4. huhtikuuta Orvilliersin kirkkomaalle. Hän oli ostanut kunnasta vanhan leipurin talon, jossa hän asui vapaa-ajallaan.[6] Hänen virallinen muistotilaisuutensa pidettiin Notre-Damen katedraaliissa, ja paikalla oli 3 000 arvohenkilöä mukaan lukien 28 valtionpäämiestä ja edustaja 82 maasta. Huhtikuun 6. päivä julistettiin kansalliseksi surupäiväksi, minkä vuoksi viihde- ja kulttuuritapahtumat peruttiin ja teatterit ja koulut suljettiin.[7][8]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Georges Pompidou Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.10.2013.
- ↑ Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 157. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Guy de Rothschild, 98, Led French Banking Family NY Sun. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.10.2013.
- ↑ 1967: De Gaulle says 'non' to Britain - again BBC. Viitattu 27.10.2013.
- ↑ Robertson, Nan: President Pompidou Dead after almost Five Years as De Gaulle's Successor. The New York Times, 3 April 1974. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 3 April 2019.
- ↑ Kamm, Henry: Pompidou is Buried in Village Cemetery. The New York Times, 5 April 1974. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 3 April 2019.
- ↑ Décret du 3 avril 1974 FIXANT LE SAMEDI 6 AVRIL 1974 JOUR DE DEUIL NATIONAL EN RAISON DU DECES DE M. GEORGES POMPIDOU, PRESIDENT DE LA REPUBLIQUE - Légifrance legifrance.gouv.fr. Viitattu 20 November 2023.
- ↑ French Proclaim Poher President. The New York Times, 4 April 1974. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa
| Charles de Gaulle (1959–1969) • Georges Pompidou (1969–1974) • Valéry Giscard d’Estaing (1974–1981) • François Mitterrand (1981–1995) • Jacques Chirac (1995–2007) • Nicolas Sarkozy (2007–2012) • François Hollande (2012–2017) • Emmanuel Macron (2017–) |