Georg Strömberg
Georg Adolf (G. A.) Strömberg (6. syyskuuta 1823 Helsinki – 31. tammikuuta 1906 Helsinki)[1] oli suomalainen upseeri ja insinööri, joka toimi Suomen valtion rautateiden ensimmäisenä pääjohtajana vuosina 1862–1903.[2] Tuona aikana rakennettiin lähes koko Suomen rataverkko.
| Georg Adolf Strömberg | |
|---|---|
 Georg Strömberg. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. syyskuuta 1823 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 31. tammikuuta 1906 (82 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | Insinööri |
| Vanhemmat | Johan Adolf Strömberg ja Antoinette Agricola |
Nuoruus
muokkaaStrömbergin vanhemmat olivat tunnettuun kauppiassukuun kuulunut Helsingin oikeuspormestari ja laamanni Johan Adolf Strömberg sekä Antoinette Agricola. Hän kävi Haminan kadettikoulun vuosina 1838–1844 ja palveli sitten ensin vänrikkinä 6. kevyessä tykistöpatteristossa 1844–1847 ja vuodesta 1847 lähtien luutnanttina sotilaallisesti järjestetyssä tie- ja vesikulkulaitosten insinöörikunnassa (joka oli osa Tie- ja vesikulkulaitosten johtokuntaa). Strömberg ylennettiin 1857 kapteeniksi ja 1861 everstiluutnantiksi.[1]
Ura Rautatiehallituksessa
muokkaaVuonna 1849 Strömberg sai määräyksen tutkia mahdollisuutta rakentaa rautatie Helsingistä eteläiseen Hämeeseen. Kun päätös Helsingin ja Hämeenlinnan välisen radan rakentamisesta tehtiin, hänet nimitettiin 1858 rakennustyötä johtaneen Knut Stjernvallin apulaiseksi. Tämän Suomen ensimmäisen rautatien valmistuttua maaliskuussa 1862 Strömberg nimettiin sen vt. päälliköksi. Hänen virkansa vakinaistettiin vuonna 1871. Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen alaisena rautatiepäällikkönä hän sai johdettavakseen myös Suomen muut ratayhteydet sitä mukaa kun ne valmistuivat, tosin viraston johtosääntö ei jättänyt rautatiepäällikölle paljoakaan itsenäistä toimivaltaa.[1] Strömberg oli myös Riihimäen-Pietarin ratarakennuksen piiri-insinöörinä 1868–1870.
Rautatiepäällikön kansliasta muodostettiin vuonna 1877 itsenäinen virasto, Rautatiehallitus, ja Strömberg nimitettiin sen ensimmäiseksi pääjohtajaksi[3]. Hän oli tiettävästi pidetty valtion rautateiden henkilökunnan keskuudessa. Strömbergin koko nelikymmenvuotisen johtajakauden aikana Suomeen rakennettiin 3 000 kilometriä rautateitä ja kalusto modernisoitui suuresti. Hän jäi eläkkeelle vasta 80-vuotiaana, minkä jälkeen rautatiehallituksen johto venäläistettiin osana sortovuosien yhtenäistämispolitiikkaa. Strömberg sai 1872 valtioneuvoksen ja 1886 todellisen valtioneuvoksen arvonimen. Hän oli vuodesta 1874 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä.[1] Strömberg osallistui vuonna 1873 Rautatievirkamiesliiton perustavaan kokoukseen.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Raimo Savolainen: Strömberg, Georg Adolf (1823 - 1906) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kunnianosotuksia kenraalitirehtöörille hänen erotessaan 30.6.1903. Rautatie, 20.07.1903, nro 13-14, s. 4-6. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ Suomen Valtionrautatiet 1862–1912 Historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus 2, s. 341-342. Suomen Valtionrautatiet, 1916.
- ↑ Toimintaa vuodesta 1873 (Arkistoitu – Internet Archive) Rautatievirkamiesliitto. Viitattu 5.8.2012.