Wikipedia

Eliud Kipchoge

kenialainen kestävyysjuoksija

Eliud Kipchoge (s. 5. marraskuuta 1984 Kapsisiywa, Nandin piirikunta, Kenia) on kenialainen kestävyysjuoksija, joka kuuluu kalenjin-heimon nandi-haaraan.[1] Hän on maratonjuoksun kaksinkertainen olympiavoittaja ja 5 000 metrin juoksun maailmanmestari ja kaksinkertainen olympiamitalisti.

Eliud Kipchoge
Kipchoge Berliinin maratonilla 2015
Kipchoge Berliinin maratonilla 2015
Henkilötiedot
Syntynyt5. marraskuuta 1984 (ikä 40)
Kapsisiywa, Nandin piirikunta, Kenia
Kansalaisuus Kenia
Yleisurheilija
Pituus 167 cm
Paino 59 kg
Laji kestävyysjuoksu
Ennätykset 5 000 m: 12.46,53
10 000 m: 26.49,02
maraton: 2.01.09
Aiheesta muualla
Timanttiliiga
Mitalit
Maa:  Kenia
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Rio de Janeiro 2016 maraton
Kultaa Kultaa Tokio 2020 maraton
Hopeaa Hopeaa Peking 2008 5 000 m
Pronssia Pronssia Ateena 2004 5 000 m
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 2003 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Osaka 2007 5 000 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Moskova 2006 3 000 m
Puolimaratonin MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Kavarna 2012 Joukkuekilpailu
Maastojuoksun MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Bryssel 2004 Pitkän matkan
joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Saint-Étienne 2005 Pitkän matkan
joukkuekilpailu
Kansainyhteisön kisat
Hopeaa Hopeaa Delhi 2010 5 000 m

Ura

muokkaa

Kipchoge hankki peruskunnon jo lapsena juostessaan joka koulupäivä yli kaksikymmentä kilometriä. Hän aloitti kestävyysjuoksuharjoittelun tosissaan kesäkuussa 2000. Aluksi hän ei saavuttanut mainittavaa menestystä, mutta voitettuaan kansallisen kymmenen kilometrin kilpailun 21. syyskuuta 2001 Patrick Sang alkoi valmentaa häntä ja antoi hänelle kunnolliset juoksuvarusteet. Seuraavana vuonna Kipchoge voitti Kenian kansalliset karsinnat maastojuoksun MM-kisoihin ja juoksi Dublinissa järjestetyissä kisoissa nuorten sarjan viidenneksi ja voitti kultaa joukkuekilpailussa[2]. Myöhemmin samana vuonna hän juoksi Berliinissä 5 000 metrin juoksussa jo ajan 13.13,03.

Vuonna 2003 Kipchoge avasi juoksukauden voittamalla Kenian nuorten maastojuoksumestaruuden ja sen jälkeen nuorten maastojuoksun MM-kultaa sekä henkilökohtaisessa että joukkuekilpailussa[3]. Kipchoge juoksi 27. kesäkuuta 2003 nuorten maailmanennätyksen 5 000 metrillä ajallaan 12.52,61. Hän osallistui samana vuonna Pariisin MM-kisoihin, joissa 5 000 metrin ennakkosuosikkeja olivat Etiopian Kenenisa Bekele ja Marokon Hicham el-Guerrouj. El-Guerrouj aloitti loppukirinsä 800 metriä ennen maalia ja johti kilpailua viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Kipchoge oli muutaman metrin hänen perässään ja Bekele hieman Kipchogea jäljessä. Kipchoge saavutti el-Guerroujin viimeisessä kaarteessa ja onnistui ohittamaan hänet loppusuoralla ja voitti MM-kultaa neljän sadasosan erolla loppuajalla 12.52,79. Kipchogen viimeisen kierroksen aika oli 53,4. Hän voitti samana vuonna vielä IAAF:n yleisurheilufinaalin 5 000 metrin kilpailun.

Kipchoge sijoittui Brysselin maastojuoksun MM-kisoissa 2004 pitkällä matkalla neljänneksi ja sai joukkuekilpailussa hopeaa. Myöhemmin samana vuonna hän juoksi Roomassa ajan 12.46,53, joka oli vuoden toiseksi nopein aika Bekelen maailmanennätyksen 12.37,35 jälkeen. Ateenan olympialaisissa 2004 hän joutui antautumaan el-Guerroujille sekä Bekelelle, mutta juoksi kolmanneksi. Saman vuoden syyskuussa IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän voitti 3 000 metrin juoksun. Vuonna 2005 hän oli maastojuoksun MM-kisoissa pitkällä matkalla viides ja samalla joukkuekilpailussa hopealla[4]. Helsingin MM-kilpailuissa hän oli 5 000 metrillä neljäs. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän sijoittui 3 000 metrillä toiseksi. 2006 sisäratojen MM-kisoissa Moskovassa hän oli 3 000 metrillä kolmas Bekelen ja Saif Saaeed Shaheenin jälkeen.

Osakan MM-kilpailuissa Kipchoge voitti hopeaa 5 000 metrillä. Hän hävisi kiritaistelun jälkeen Yhdysvaltain Bernard Lagatille 13 sekunnin sadasosalla ajalla 13.46,00.[5] Pekingin olympialaisissa seuraavana vuonna Kipchoge toisti saavutuksensa, kun hän sijoittui olympiahopealle. Kovavauhtisessa kilpailussa Kenenisa Bekele otti selvän voiton. Kipchoge hävisi noin viisi sekuntia, mutta alitti silti Said Aouitan vanhan olympiaennätyksen.[6] Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui 5 000 metrillä viidenneksi. Delhin Kansainyhteisön kisoissa 2010 hän sai samalla matkalla hopeaa ajalla 13.31,32[7]. Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui 5 000 metrillä seitsemänneksi.

Maratonura

muokkaa

Vuodesta 2012 lähtien Kipchoge on keskittynyt maratonjuoksuun.[8] Ensimmäisessä puolimaratonkilpailussaan syyskuussa 2012 hän juoksi ajan 59.25, joka oli toiseksi nopein debyyttiaika puolimaratonilla Moses Mosopin vuonna 2010 juokseman ajan 59.20 jälkeen.[9] Puolimaratonin MM-kilpailuissa lokakuussa 2012 hän sijoittui kuudenneksi ja sai joukkuekilpailussa kultaa Kenian joukkueessa.[10] Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi huhtikuussa 2013 Hampurissa voittaen kilpailun reittiennätyksellä 2.05.30.[11] Syyskuussa 2013 hän sijoittui toiseksi Berliinin maratonilla ajalla 2.04.05. Kilpailun voitti Wilson Kipsang maailmanennätysajalla 2.03.23.[12] Vuonna 2014 Kipchoge voitti Rotterdamin maratonin ajalla 2.05.00[13] ja Chicagon maratonin ajalla 2.04.11[14]. Vuonna 2015 hän voitti Lontoon maratonin ajalla 2.04.42[15] ja Berliinin maratonin ajalla 2.04.00[16].

Vuonna 2016 hän voitti Lontoon maratonin reittiennätyksellä 2.03.05. Juoksun väliaikana hän alitti 30 kilometrin maailmanennätyksen ajallaan 1.27.13 ja jäi Dennis Kimetton maratonin maailmanennätyksestä kahdeksan sekuntia.[17] Rion olympialaisissa Kipchoge voitti maratonin olympiakultaa ajalla 2.08.44.

6. toukokuuta 2017 Kipchoge juoksi Monzan moottoriradalla järjestetyssä ennätyskokeessa ajan 2.00.25. Aika alitti Dennis Kimetton virallisen maailmanennätyksen yli kahdella ja puolella minuutilla. Juoksu ei kuitenkaan ollut ennätyskelpoinen sillä kisassa oli muun muassa vuorottelevia, osan matkaa kerrallaan juosseita vauhdittajia.[18][19] Syyskuussa 2017 Kipchoge voitti Berliinin maratonin ajalla 2.03.32.[20] Keväällä 2018 Kipchoge voitti Lontoon maratonin ajalla 2.04.17.[21] 16. syyskuuta 2018 hän voitti Berliinin maratonin maailmanennätysajalla 2.01.39. Hän alitti Dennis Kimetton ME-ajan minuutilla ja 18 sekunnilla.[22] Kauden 2018 päätteeksi hänet valittiin IAAF:n vuoden miesyleisurheilijaksi.

Keväällä 2019 Kipchoge voitti Lontoon maratonin reittiennätyksellä 2.02.37.[23] 12. lokakuuta 2019 Kipchoge juoksi Wienissä järjestetyssä ennätyskokeessa maratonin aikaan 1.59.40,2 ollen ensimmäinen kahden tunnin alittaja maratonilla. Juoksussa hänellä oli yhteensä 41 vauhdittajaa, joista kerrallaan juoksi seitsemän. Viralliseksi maailmanennätykseksi aikaa ei kirittäjien vuoksi hyväksytty.[24][25] Kipchogella oli jalassaan Niken Alphafly-juoksukengät, joiden sisällä oli kolme hiilikuitulevyä erillisten ilmapatjojen välissä. Kansainvälinen yleisurheiluliitto tarkensi tuon jälkeen sääntöjään ja rajoitti kengän sisällä olevien levyjen määrän yhteen.[26][27]

Vuoden 2020 Lontoon maratonilla Kipchoge sijoittui kahdeksanneksi. Tappio oli Kipchogen maratonuralla vasta toinen ja ensimmäinen sitten vuoden 2013 Berliinin maratonin.[28] Huhtikuussa 2021 Kipchoge voitti Enscheden lentokentällä kutsukilpailuna järjestetyn maratonkilpailun ajalla 2.04.30.[29] Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion 2020 olympialaisissa Kipchoge voitti toisen olympiakultansa ajalla 2.08.38. Maaliskuussa 2022 hän voitti Tokion maratonin reittiennätyksellä 2.02.40[30]. Syyskuussa 2022 Kipchoge voitti Berliinin maratonin ME-ajalla 2.01.09. Kilpailussa hän juoksi ensimmäisen puoliskon alle tunnissa, aikaan 59.50.[31]

Huhtikuussa 2023 Kipchoge sijoittui Bostonin maratonilla kuudenneksi ajalla 2.09.23.[32] Syyskuussa 2023 hän voitti Berliinin maratonin ajalla 2.02.42.[33]

Henkilökohtaiset ennätykset

muokkaa

Ulkoradat

muokkaa
Matka Aika Paikka Vuosi
1 500 m 3.33,20 Hengelo 2004
Maili 3.50,40 Lontoo
3 000 m 7.27,66 Doha 2011
2 mailia 8.07,68 Eugene 2005
5 000 m 12.46,53 Rooma 2004
5 kilometriä 13.11 Carlsbad 2010
10 000 m 26.49,02 Hengelo 2007
10 kilometriä 28.11 Utrecht 2009
Puolimaraton 59.25 Lille 2012
Maraton 2.01.09 Berliini 2022

Sisäradat

muokkaa
Matka Aika Paikka Vuosi
1 500 m 3.36,25 Birmingham 2006
3 000 m 7.29,37 Stuttgart 2011
5 000 m 12.55,72 Düsseldorf

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ iaaf.org – Focus on Africa – Eliud Kipchoge (KEN) (arkistoitu versio) web.archive.org. 22.8.2007. Arkistoitu 7.5.2012. Viitattu 2.11.2020.
  2. ↑ Official Team Results - CROSS JUNIOR RACE Men iaaf.org. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Official Team Results Junior Race - M iaaf.org. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Official Team Results Long Race - M iaaf.org. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Athletics: Felix joins Koch as only women to win three gold medals iht.com. 2. syyskuuta 2007. the International Herald Tribune. Arkistoitu 4.9.2007. Viitattu 25. elokuuta 2008. (englanniksi)
  6. ↑ Bekele tekee arvokisoissa mitä haluaa MTV3.fi. 23. elokuuta 2008. MTV3. Viitattu 25. elokuuta 2008. (englanniksi)
  7. ↑ Athletics Commonwealth Games 2010 at Delhi (ind) Men: 5000 m sports123.com. Viitattu 22.10.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Butcher, Pat: Kipchoge and the Kipsangs the favourite for Berlin iaaf.org. 27.9.2013. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Ramsak, Bob; Juck, Alfons: Chebii clocks 59:05 course record in Lille Half Marathon iaaf.org. 2.9.2012. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Half Marathon Team Standings- IAAF World Half Marathon Championships iaaf.org. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Minshull, Phil: Kipchoge makes marvellous Marathon debut with 2:05:30 course record in Hamburg iaaf.org. 21.4.2013. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Butcher, Pat: Kipsang sets world record of 2:03:23 at Berlin Marathon iaaf.org. 29.9.2013. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  13. ↑ van den Brink, Cors: Kipchoge clocks impressive 2:05:00 in Rotterdam despite windy conditions iaaf.org. 13.4.2014. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Barker, Sarah: Kenyan double for Kipchoge and Jeptoo in Chicago iaaf.org. 12.10.2014. Viitattu 12.10.2014.
  15. ↑ Brown, Matthew: Kipchoge holds off Kipsang to win London Marathon thriller iaaf.org. 26.4.2015. Viitattu 29.4.2015. (englanniksi)
  16. ↑ Minshull, Phil: Kipchoge wins Berlin Marathon in 2:04:00, Cherono takes women's race in 2:19:25 iaaf.org. 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  17. ↑ Mills, Steven: Kipchoge runs 2:03:05 to win the London Marathon, second fastest time ever iaaf.org. 24.4.2016. Viitattu 24.4.2016. (englanniksi)
  18. ↑ Huikea aika maratonilla! Kaksi tuntia ylittyi vain 25 sekunnilla yle.fi. 6.5.2017. Yle. Viitattu 7.5.2017.
  19. ↑ Breaking2 Falls Short, But Eliud Kipchoge Runs an Astonishing 2:00:25 for the Marathon Distance LetsRun.com. 6.5.2017. Viitattu 7.5.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Mulkeen, Jon: Kipchoge holds off surprise package Adola to regain Berlin Marathon title iaaf.org. 24.9.2017. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Mills, Steven: Kipchoge and Cheruiyot ensure Kenyan double at London Marathon iaaf.org. 22.4.2018. Viitattu 16.9.2018. (englanniksi)
  22. ↑ FLASH: Kipchoge breaks marathon world record in Berlin with stunning 2:01:39 iaaf.org. 16.9.2018. Viitattu 16.9.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Hart, Simon: Kipchoge cracks course record in London with second-fastest time in history www.iaaf.org. 26.4.2019. IAAF. Viitattu 24.5.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Ramsak, Bob: Kipchoge breaks 2-hour barrier in Vienna iaaf.org. 12.10.2019. Viitattu 12.10.2019. (englanniksi)
  25. ↑ Henderson, Jason: Eliud Kipchoge runs sub-two-hour marathon Athletics Weekly. 12.10.2019. Viitattu 12.10.2019. (englanniksi)
  26. ↑ World Athletics modifies rules governing competition shoes for elite athletes worldathletics.org. 31.1.2020. Viitattu 30.7.2020.
  27. ↑ Uudet ihmelenkkarit kuohuttavat Ruotsissa – juoksijoiden kengät kuvataan ennen lähtöä Ilta-Sanomat. 29.7.2020. Viitattu 29.7.2020.
  28. ↑ Whittington, Jessica: “It's not the end of the world that I can’t win" Athletics Weekly. 4.10.2020. Viitattu 2.11.2020. (englanti)
  29. ↑ Kipchoge clocks world-leading 2:04:30 in Enschede www.worldathletics.org. 18.4.2021. Viitattu 7.8.2021.
  30. ↑ Whittington, Jess: Kipchoge and Kosgei race to Japanese all-comers' records in Tokyo worldathletics.org. 6.3.2022. Viitattu 11.3.2022. (englanniksi)
  31. ↑ FLASH: Kipchoge breaks world record in Berlin with 2:01:09 www.worldathletics.org. 25.9.2022. World Athletics. Viitattu 25.9.2022.
  32. ↑ Chebet retains Boston title while Obiri claims first major marathon victory worldathletics.org. 17.4.2023. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
  33. ↑ Assefa smashes world marathon record in Berlin with 2:11:53, Kipchoge achieves record fifth win worldathletics.org. 27.9.2023. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa


Miesten 5 000 metrin juoksun maailmanmestarit

1983: Eamonn Coghlan | 1987: Saïd Aouita | 1991: Yobes Ondieki | 1993: Ismael Kirui | 1995: Ismael Kirui | 1997: Daniel Komen | 1999: Salah Hissou | 2001: Richard Limo | 2003: Eliud Kipchoge | 2005: Benjamin Limo | 2007: Bernard Lagat| 2009: Kenenisa Bekele| 2011: Mohamed Farah| 2013: Mohamed Farah| 2015: Mohamed Farah| 2017: Muktar Edris| 2019: Muktar Edris| 2022: Jakob Ingebrigtsen| 2023: Jakob Ingebrigtsen|

Miesten maratonin olympiavoittajat

1896: Spyrídon Loúis | 1900: Michel Théato | 1904: Thomas Hicks | 1908: Johnny Hayes | 1912: Kenneth McArthur | 1920: Hannes Kolehmainen | 1924: Albin Stenroos | 1928: Boughéra el-Ouafi | 1932: Juan Carlos Zabala | 1936: Sohn Kee-chung | 1948: Delfo Cabrera | 1952: Emil Zátopek | 1956: Alain Mimoun | 1960: Abebe Bikila | 1964: Abebe Bikila | 1968: Mamo Wolde | 1972: Frank Shorter | 1976: Waldemar Cierpinski | 1980: Waldemar Cierpinski | 1984: Carlos Lopes | 1988: Gelindo Bordin | 1992: Hwang Young-cho | 1996: Josia Thugwane | 2000: Gezahegne Abera | 2004: Stefano Baldini | 2008: Samuel Wanjiru | 2012: Stephen Kiprotich | 2016: Eliud Kipchoge | 2020: Eliud Kipchoge | 2024: Tamirat Tola

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eliud_Kipchoge&oldid=22749083”