Anna Liisa

Anna Liisa on Minna Canthin näytelmä vuodelta 1895. Se sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa, ja sitä on sen jälkeen esitetty toistuvasti eri teattereissa. Se on Canthin toinen murhenäytelmä ja viimeinen näytelmä.

Anna Liisa
Kirjoittaja	Minna Canth
Kirjoitettu	1895
Tyylilaji	tragedia
Aihe	lapsensurma
Kantaesitys	2. lokakuuta 1895
Kantaesityspaikka	Suomalainen Teatteri, Helsinki
Henkilöt
Henkilöt	Kortesuo, tilallinen Riikka, Kortesuon vaimo Anna Liisa ja Pirkko, tilallisen tyttäriä Johannes Kivimaa, Anna Liisan sulhanen Mikko, tukkimies, Kortesuon entinen renki Husso, Mikon äiti rovasti
Infobox OK

Näytelmä sisältää nykyäänkin ajankohtaisia aiheita, kuten moraalisia ja yhteiskunnallisia rajoja, ja niiden rikkomista, sekä oman totuuden kohtaamista sosiaalisten paineiden keskellä.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Näytelmä käsittelee lapsensurmaa, jonka Anna Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja kuuliaisjuhlassaan paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa.

Syyllisyystematiikan osalta Anna Liisassa tuntuu olevan dostojevskiläistä sovitustematiikkaa: lapsenmurhaan syyllistyneen naisen arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Näytelmää lukeva huomaa kuitenkin, että lapsen isä Mikko pääsee kaikesta helpolla. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sovitukset

Näytelmästä on tehty useita elokuvia (kaksi äänielokuvaa ja kaksi mykkäelokuvaa), ja Veli-Matti Puumala on säveltänyt näytelmän pohjalta oopperan Anna Liisa, joka on myös levytetty (Ondine 2015).