Rippikoulu

Rippikoulu on osa evankelis-luterilaisen kirkon jatkuvaa ja ihmisen koko eliniän kestävää kasteopetusta. Seurakunta kutsuu rippikouluun 15 vuotta täyttävät jäsenensä. Kirkon ja seurakunnan asettama virallinen yleistavoite rippikoululle on, että ”rippikoululainen vahvistuu siinä uskossa kolmiyhteiseen Jumalaan, johon hänet on pyhässä kasteessa otettu, kasvaa rakkaudessa lähimmäiseen ja elää rukouksessa ja seurakuntayhteydessä”. Rippikoulun tehtävänä on auttaa nuorta elämään ja ymmärtämään sitä uskon todellisuutta, johon hän on pyhässä kasteessa tullut osalliseksi. Elämä, usko ja rukous -pääteemojen alla eletään ja käydään oppijalähtöisesti läpi koko elämän kirjoa. Suomessa rippikoulun asema on hyvin vahva ja rippikoulu on nuorten keskuudessa suosittu. Rippikoulun myötä ev.lut. kirkkoon liittyi vuonna 2010 yhteensä noin 1 500 nuorta ja heistä 1 002 kastettiin. Arvioidaan, että rippikoulun takia Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole kärsinyt yhtä suurta jäsenkatoa kuin sen sisarkirkot muissa maissa.^lähde?

Konfirmaatio.

Rippikoulu päättyy konfirmaatioon. Konfirmaation osallistuminen edellyttää rippikoulun käymistä, ja rippikoulu oikeuttaa osallistumaan konfirmaatioon. Rippikoulu antaa oikeuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja konfirmaatio lisäksi oikeuden tulla kummiksi, osallistumaan itsenäisesti ehtoolliselle ja 16 vuotta täyttänyt seurakunnan jäsen saa myös äänestää kirkollisissa vaaleissa.

Rippikoulun historiaa

Suomessa koulumuotoinen rippiopetus sai alkunsa Turun hiippakunnassa todennäköisesti 1730-luvulla. Ensimmäisen koulumuotoisen opetusjakson, josta on varmoja todisteita, järjesti Ilmajoen kirkkoherra Gabriel Peldan. Vuonna 1735 tuore rovasti opetti pappilassaan rippinuoria viikon verran.

Rippikoululla oli 1600–1800-luvuilla huomattavasti nykyistä suurempi merkitys yksilön asemalle yhteiskunnassa. Kirkon ja yhteiskunnan ollessa kiinteästi yhteydessä toisiinsa rippikoulun käyminen ei tehnyt nuoresta ainoastaan hengellisessä mielessä täysivaltaista seurakunnan jäsentä, vaan konfirmaatio nähtiin siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen, mikä sisälsi oikeuden osallistua ehtoolliselle, juoda alkoholia ja kahvia, polttaa tupakkaa ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Vapauden lisäksi nuoren odotettiin myös kantavan enemmän vastuuta yhteisön elämässä kuin ennen rippikoulua. Kaikkein tärkeimmäksi saavutukseksi kuitenkin nähtiin naimalupa eli oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Rippikoulun läpipääseminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä se edellytti kykyä lukea Raamattua ja tuntea Katekismuksessa selitettyjä kristinuskon opetuksia. Rippikoulun reputtaminen oli häpeällistä, sillä se johti avioliittokieltoon ja yhteisön halveksuntaan. Monet joutuivat käymään rippikoulun monta kertaa ennen kuin pääsivät sen läpi.

Rippikoulua on uudistettu voimakkaasti 1970-luvulta lähtien uusien pedagogisten virtausten mukaisesti. 1980-luvun rippikoulusuunnitelmassa oli kirjattu kullekin oppitunnille yksityiskohtaiset oppimistavoitteet. Viimeisin valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma vuodelta 2001 painottaa entistä enemmän oppijoiden omien lähtökohtien huomioimista ja heidän tarvettaan tulla kuulluksi ja pohtia asioita itsenäisesti. Se antaa myös aiempaa suuremmat valtuudet rippikoulun toteuttamiseen vaihtelevilla tavoilla. Teologisesti rippikoulun perustavoite on sama kuin ennen: kristinuskon perusteiden järjestelmällinen opettaminen.

Rippikoulu nykyään

Rippileirin konfirmaatiomessu leirikirkossa.

Rippikoulun laajuus on 80 tuntia. Rippikoulun eri tilaisuuksista ja osallistumisesta seurakunnan eri toimintoihin muodostuu puolen vuoden jakso. Lähes kaikissa rippikouluissa on mukana isosia. He ovat yleensä vuoden tai kaksi rippikoululaisia vanhempia, ja he ohjaavat rippikoulussa omia pienryhmiä ja hoitavat monia käytännön tehtäviä.

Rippikoulu on Suomessa yhä suosittu, mutta sen suosio on hitaassa laskusuunnassa. 14–15-vuotiaiden ikäluokasta rippikoulun kävi 83,6 % vuonna 2010, 83,0 % vuonna 2011 ja 82,3 % vuonna 2012. Rippikoulun kävi 15-vuotiaiden ikäluokasta vuonna 2017 78,8 % ja vuonna 2022 74,0 %.

Osa rippikoulun käyvistä nuorista menee rippikouluun siksi, että se on osa nuorisokulttuuria, vanhempien päätöksellä ja rippilahjojen toivossa. Herätysliikkeiden ja järjestöjen rippikoululeireille valikoituu nuoria, joiden kodeissa uskonnolla on ollut keskeinen sija.

Rippikoululla on kolme eri päämuotoa: leiririppikoulu, päivärippikoulu ja iltarippikoulu. Selvästi suosituin rippikoulumuoto on leiririppikoulu. Vuonna 2003 rippikouluista oli leirimuotoisia 90 %. Nykyisin rippikoulut ovat tosin käytännössä yhdistelmiä leiri-, päivä-, ja iltarippikouluista. Leiripäivien ohella rippikoulu voi sisältää monia muitakin yhdessäolon muotoja, esimerkiksi päivä- ja iltakokoontumisia, retkiä, tutustumismatkoja, erilaisia vierailuja ja seurakunnallisia toimintahankkeita, sekä esimerkiksi arkkikirkkoja.

Myös seurakunnan hankkeet ja tempaukset, joiden suunnitteluun ja toteutukseen rippikoululaiset osallistuvat, soveltuvat rippikoulutyön kokonaisuuteen. Tarkoituksena on, että nuoret tutustuisivat seurakunnan toimintaan mahdollisimman monipuolisesti. Samalla halutaan huomioida nuorten elämänkysymykset ja odotukset, kuten myös yhteydet heidän vanhempiinsa ja paikalliset olosuhteet.

Eri rippikoulujen opetukset eivät ole kuitenkaan täysin yhteneviä, vaan eri rippikouluissa annettu opetus rakennetaan osin rippikoululaisten ajankohtaisten elämänkysymysten, seurakunnan tavoitteiden ja osittain työntekijöiden osaamisen perustalle. Esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, kuten avoliitosta, avioliitosta, itsetyydytyksestä, homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä, saatetaan opettaa eri tavalla opettajasta riippuen.^lähde? Toisaalta opettajat korostavat hyvin yhteisesti vastuullisuutta, toisen ihmisen kunnioittamista, kuuntelua ja lähimmäisenrakkautta. Rippikoululaiselle tarjotaan rippikoulussa tilaisuuksia omien mielipiteiden ja käsitysten pohdintaan ja jäsentämiseen. Sisällöllisesti rippikoulu jakaantuu oppimiskokonaisuuksiin, joissa asioita käsitellään teemoittain. Kirkon uskon sisältö sekä rukous- ja jumalanpalveluselämän monet muodot ovat kaikki tasavertaisesti läsnä. Rippikoulun ydinsisältö voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: elämä, usko, rukous.

Rippikoulun järjestää seurakunta. Myös lukuisat kristilliset järjestöt pitävät rippikouluja, kun tuomiokapituli on myöntänyt järjestölle sitä varten luvan. Herätysliikkeiden järjestämiin rippikouluihin osallistui Suomessa vuonna 2007 rippikoululaisia ainakin seuraavat määrät: vanhoillislestadiolaisten Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen rippikouluihin osallistui 1 786, viidesläisen Kansan Raamattuseuran 268, evankelisen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen 186, viidesläisen Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen 144, herännäisyyden Herättäjä-Yhdistyksen 117, viidesläisen Suomen Raamattuopiston 81 sekä rauhansanalaisten järjestön Lähetysyhdistys Rauhan Sanan rippikouluun osallistui 46.

Aikuisrippikoulu

Jos rippikoulua ei ole käynyt nuorena sen voi käydä aikuisrippikouluna. Sen laajuus on piispainkokouksen ohjeiden mukaan 20 tuntia. Yleisin aikuisrippikoulun muoto yksityisrippikoulu. Suosittu on myös armeijassa käyty ns. sotilasrippikoulu. Opetus siellä on yleensä tiivistetympää kuin tavallisessa rippikoulussa – kokonaiskesto voi olla esimerkiksi kolme päivää – mutta sotilasrippikoulu antaa samat kirkolliset oikeudet kuin tavallisen rippikoulun käyminen.

Seurakunta järjestää pyydettäessä rippikoulun kaikille halukkaille. Aikuisena rippikoulun voi käydä yksityisesti tai usein ryhmässä. Aikuisrippikoulussa pyritään ottamaan huomioon aikuisen aikaisempi elämänkokemus ja kysymykset. Seurakunnan toimintaan osallistuminen on merkittävä osa myös aikuisrippikoulua. Aikuisrippikoulu päättyy kasteeseen (mikäli ei ole kastettu) ja konfirmaatioon. Myös aikuinen kastettava tarvitsee ja saa kummit.

Katso myös

• Aikuistumisleiri
• Kristinoppikoulu
• Pyhäkoulu

Kirjallisuutta

• Autio, Marko & Kiilunen, Katariina (toim.): Rippikoulun ydinkohdat. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 978-951-607-181-0
• Innanen, Tapani & Niemelä, Kati (toim.): Rippikoulun todellisuus. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2009. ISBN 978-951-693-294-4

Aiheesta muualla

• Ev.lut. kirkon rippikoulusivut.
• Lisää rippikoulusta nuorelle, vanhemmalle ja kummille (Arkistoitu – Internet Archive).
• Rippikoulupäivä aamusta iltaan (Fleim.fi) (Arkistoitu – Internet Archive).
• Rippikoulun ulkoläksyt mp3-soittimeen ja Pyhä Jysäys! -peli, jossa voi opetella rippikoulun ulkoläksyt (Fleim.fi) (Arkistoitu – Internet Archive).
• Rippileirien suosio romahti Ruotsissa. Ylen uutiset 30.7.2007.