Broileri

Broileri eli kananpoika tai syöttökana on yhteisnimi lihantuotantoon jalostetuille äärimmäisen lihaksikkaille kanaroduille, jotka kasvavat vain kuudessa viikossa untuvikoista teuraskokoisiksi linnuiksi. Broilerit eroavat munintakanoista etenkin siten, että niillä on huomattavasti suuremmat rintalihakset. Broilereiden jalostuksessa lähdettiin liikkeelle niin sanotuista keskiraskaista kanaroduista, joita käytettiin aiemmin sekä munan- että lihantuotantoon. Broilerit ovat hybrideitä, eli niiden emo ja isä ovat aina eri rotua keskenään.

Broilerin tipu.

Broileri on maailman suosituin lihalaji. Broilerinkulutus yli kaksinkertaistui Suomessa vuosina 2015-2021. Suurin osa Suomessa myydystä broilerinlihasta on teollisesti marinoitua.

Etymologia

Syöttökanoja alettiin kutsua Yhdysvalloissa broilereiksi, koska broilereita oli tapana grillata ja englannin kielen verbi broil viittaa grillaamiseen ja pariloimiseen. Kananpoika-nimitys tulee siitä että broilerit teurastetaan ennen neljän kuukauden ikää, jolloin ne saavuttaisivat sukukypsyyden.

Historia

Ensimmäiset jalostuskokeilut lihantuotantoon tarkoitetusta broilerista tehtiin 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, jossa varsinainen tuotanto käynnistyi 1926. Samoihin aikoihin perustettiin kolme yhdysvaltalaista yritystä, jotka hallitsevat nykyisin maailman broilerinjalostusta. Vuonna 1916 perustettiin Cobb (nykyinen Cobb-Vantress), vuonna 1921 Hubbard (vuodesta 2005 ranskalaisen Groupe Grimaudin tuotemerkki) ja vuonna 1923 Aviagen, joka on nykyisin maailman suurin broilerintuottaja. Niiden jalostamat broilerit ovat eri puhtaiden rotulinjojen risteytyksiä.

Eurooppaan broilerituotanto tuli toisen maailmansodan jälkeen. Broilerit olivat aluksi muuta lihaa kalliimpia. Tuotannon tehostuessa ja hinnan laskiessa siitä tuli edullista ruokaa. Suomessa myydyt broilerit olivat aluksi kokonaisia ja pakastettuja eli hitaita valmistaa ruoaksi. Paloiteltu broilerinliha tuli kauppoihin vasta 1980-luvun puolen välin jälkeen. Broilersuikaleita alettiin marinoida teollisesti 1990-luvun alussa, minkä vuoksi mikä johti broilerisuikaleiden käytön yleistymiseen.

Broilereiden jalostaminen johti 1970- ja 1980 -luvuilla niin suuriin rintalihaksiin, että se vaikeutti lintujen pystyssä pysymistä.

Broilerin tuotanto ulkomailla

Broilerintuotantoa uhkaavat bakteerit, kuten salmonella ja kampylobakteeri. Niitä torjutaan eri maissa eri tavoin. Yhdysvaltalaisilla teurastamoilla broilerin liha upotetaan klooriyhdisteisiin, jotka tappavat bakteerit lihan pinnalta. Euroopassa klooriyhdisteiden käyttöä ei hyväksytä, eikä EU-alueelle siksi tuoda yhdysvaltalaista kananlihaa. Eurooppalaisilla tiloilla keskitytään ennaltaehkäisemään tauteja noudattamalla hyvää hygieniaa ja kuumennuskäsittelemällä rehua.

Antibiootteja käytetään sairastuneiden eläinten parantamiseen, mutta myös tautien ennaltaehkäisyyn ja tuotantoeläinten kasvun edistämiseen. Tämä aiheuttaa antibioottiresistenssiä. EU:ssa tällaiset käyttötavat ovat kiellettyjä, mutta Amerikan, Afrikan ja Aasian mantereilla yleisiä.

Suo­mes­sa an­ti­bioot­tien käyttö broi­le­ri­tuo­tan­nos­sa on hyvin vä­häis­tä. Lin­tu­jen hy­vin­voin­ti ja ter­veys py­ri­tään yl­lä­pi­tä­mään hy­vil­lä tuo­tan­to-olo­suh­teil­la – ei lääk­keil­lä. Eläin­ten Ter­veys ETT ry on ke­rän­nyt jo vuosia broi­le­rien mik­ro­bi­lää­ki­tys­tie­to­ja. Niistä voi todeta, että suo­ma­lai­sia tuo­tan­to­pol­ven broi­le­rei­ta ei ole ollut tar­peen lääkitä moneen vuo­teen. Suo­ma­lai­sil­la broi­le­reil­la ei ole va­ka­via eläin­tau­te­ja kuten lin­tuinfluens­saa (AI), Gum­bo­roa, Newcast­len -tautia (ND) tai va­ka­via hen­gi­tys­tie­tau­te­ja kuten ART:tä tai ILT:tä. Ja­los­tus­pol­ven ro­ko­tus­oh­jel­mat ovat kapeat eikä tuo­tan­to­pol­ven broi­le­rei­ta ro­ko­te­ta ol­len­kaan. Suo­mes­sa tut­ki­taan jo­kai­nen broi­le­ri­par­vi sal­mo­nel­lan va­ral­ta. Maas­sam­me tut­ki­taan kaikki sal­mo­nel­la­tyy­pit, vaikka EU:ssa on pa­kol­lis­ta tutkia vain kahta ih­mi­sil­lä ylei­sin­tä tyyp­piä.

Broilerikanala.

Broilerin tuotanto Suomessa

Broilerituotanto alkoi Suomessa vuonna 1959, mutta se lopetettiin jo muutaman vuoden kuluttua kannattamattomana. Broilerit tuotiin ruokakauppoihin uudestaan vasta vuonna 1970.. Nykyisin syötävä kananliha on peräisin lähes pelkästään broilerirotuisista kanoista. Suomessa on vuonna 2017 noin 190 broileritilaa, joiden keskikoko oli noin 60 000 broileria. Broilerintuotanto kaksinkertaistui vuosina 2005-2015. Suomessa kasvatettiin jälkimmäisenä vuonna 117 miljoonaa broileria.

Kasvatushalli on yleensä jaettu useampaan osastoon, ja monilla kanaloilla on useita kasvattamorakennuksia.

Suo­ma­lai­sia broi­le­rei­ta kas­va­te­taan vii­des­tä kuu­teen viik­koa si­sä­ti­lois­sa, va­pai­na kas­vat­ta­mon lat­tial­la turve- tai kut­te­ri­kui­vik­keen päällä. Ne saavat nukkua vä­hin­tään 6 tuntia vuo­ro­kau­des­sa ja syödä ja juoda sil­loin kun ha­lua­vat. Tuo­tan­to on tark­kaan suun­ni­tel­tua ja val­vot­tua. Lin­tu­jen kas­vuo­lo­ja, kuten kas­vat­ta­mon läm­pö­ti­laa ja kos­teut­ta val­vo­taan 24/​7 eli vuo­ro­kau­den ympäri niin arkena kuin py­hä­nä­kin.

Broilerin kasvattajilta edellytetään lakisääteisesti näyttö pätevyydestään. Aikaisemmin pätevyyden pystyi osoittamaan riittävällä työkokemuksella, mutta vuoden 2012 jälkeen on pätevyys edellyttänyt lihasiipikarjaan erikoistunutta koulutusta. Suomessa broilerinkasvatuksessa noudatetaan kansallista tuotantotapaa, joka kattaa lait ja asetukset ja niiden lisäksi vinon pinon alan tarpeellisiksi katsomia ohjeistuksia ja käytäntöjä. Kansallinen tuotantotapamme on tiukempi kuin EU:n ja Suomen lainsäädäntö edellyttää. Broilerinkasvattajan pätevyyteen tarvitaan nykyisin ammattitutkinto.

Kasvatuskierto

Broilerin eli lihantuotantoa varten kasvatettavan kanan tuotantoprosessi lähtien vanhemmaissukupolven maahantuonnista ja loppuen lihan saapumiseen kauppaan kestää vähintään 35 viikkoa. Tämän prosessin vaiheisiin kuuluvat emokasvatus, munien haudonta ja broilerin kasvatus.

Suomessa kasvatetaan lähes yksinomaan broilerialan suurimman toimijan, Aviagen-yhtiön, kehittämiä Ross Ross 308-(suosituin) tai 508 -broileriristeytyksiä. Lisäksi kasvatetaan Cobbin 500-risteytystä ja pienempiä määriä Hubbardin ja Aviagenin hidaskasvuisia kanarotujen risteytyksiä. Suomen Broiler Oy tuo ruoaksi päätyvien broilerien isovanhemmat Skotlannista Aviagen Broiler Breedersista, josta niitä lennätetään tilauslennoilla kolme kertaa vuodessa 20 000 kappaletta. Tuontikanat tuottavat munia, joista kuoriutuvien poikasten jälkeläiset kasvatetaan syötäviksi. Laki ei rajoita broilerin kasvunopeutta. Yleisimmin käytetyissä roduissa 64 gramman vuorokausikasvu on tavallinen.

Poikaset teurastetaan 1,5 kuukauden ikäisinä, jolloin ne painavat suunnilleen 1,7 kiloa. Muu kuolleisuus on Siipikarjaliiton mukaan broileriparvissa keskimäärin 2–4 prosenttia, mikä on liiton mukaan eläintuotannossa hyvin alhainen luku. Munantuotannosta poistettavat kanat eivät Suomessa laadultaan kelpaa syötäväksi, koska ovat munantuotannon lopettamisen jälkeen liian laihoja syötäviksi. Lopetuksen jälkeen ne joutuvat kaatopaikalle tai turkiseläinten rehuksi.

Suomalaisista broilereista lihaksi kasvatetaan niin kanat kuin kukotkin.

Ruokinta ja valaistus

Kasvuaikanaan broileri syö noin 3 kiloa rehua. Broilerien päärehu on kotimainen vilja. Valkuaislähteenä viljan lisäksi käytetään kotimaista rypsiä, hernettä ja härkäpapua. Näiden lisäksi valkuaistarvetta täydennetään vastuullisesti tuotetulla soijalla. Soijaa tuodaan yleensä Yhdysvalloista, Kanadasta tai Ukrainasta. Kansallisen tuotantotapamme mukaan jokainen rehuraaka-aine-erä tutkitaan salmonellan varalta.

Tavanomaisen tuotannon puolella broilereille ei tarvitse tarjota auringonvaloa. Ka­na­lois­sa ei ole ik­ku­noi­ta, jotta kas­vat­ta­mos­sa voi­daan ympäri vuoden taata pimeä jakso ka­no­jen le­pää­mis­tä varten. Kana on hyvin riip­pu­vai­nen päivän pi­tuu­des­ta ja se näkee erit­täin hyvin ja tark­kaan myös hä­mä­räs­sä. Koska kana on saa­li­se­läin, on sille kirkas valo kau­his­tus.

Kasvatustiheys

Paistettu broileri

Broilereiden suurin sallittu kasvatustiheys on Suomessa 42 kg/m², mikä vastaa 25 teurasikäistä broileria neliömetriä kohti. Suomalaisten broilerikasvattamojen kasvatustiheys on muussa kuin luomutuotannossa käytännössä 23–25 teurasikäistä broileria neliömetrillä.

Lain vaatimukset kasvatustiheydestä kasvavat kolmiportaisen asteikon mukaan. Perusvaatimukset koskevat kasvatustiheyttä, jossa broilereita on alle 33 kg/m², mikä vastaa alle kahtakymmentä aikuista broileria neliömetriä kohti. Jos kasvatustiheys on tätä suurempi, tuottajan kasvattavien pitää laatia tarkka kuvaus käyttämästään tuotantojärjestelmästä. Kuvauksessa tulee kertoa keskeiset tekniset tiedot rakennuksista ja niiden laitteista, mm. pehkun laatu. koska se vaikuttaa hallin ilmanlaatuun, lintujen jalkapohjien ja kintereiden terveyteen. Kuvaus esitetään aluehallintovirastolle pyydettäessä.

Jos kasvatustiheys on yli 39 kg/m², mikä vastaa vähintään 23 aikuista broileria neliömetriä kohden, kuolleisuuden ja jalkapohjatulehdusten määrän on oltava alle laskennallisen raja-arvon, eikä eläinsuojelutarkastuksissa saa ilmetä eläinsuojelusäännösten vastaista toimintaa edeltävän kahden vuoden aikana.

Kasvatustiheyden muutoksista tulee ilmoittaa Aluehallintovirastolle

Broilereiden kasvatustiheys kasvatusosastossa määritetään viimeksi teurastetun parven elopainona broilereiden käytettävissä olevaa pinta-alaa neliömetreissä kohti. Jos elopainomittausta ei ole käytettävissä voidaan kasvatustiheys määrittää viimeksi teurastetun parven teuraspainosta jäähdyttämättömien teuraspainojen osalta liitteen 6 kohdan laskentakaavan mukaisesti ja jäähdytettyjen teuraspainojen osalta liitteen 7 kohdan laskentakaavan mukaisesti. (Valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, voimaan 24.5.2024)

Eläinten hyvinvointilainsäädännön mukaan broilereiden kuolleisuus kasvatusaikana ja jalkapohjatulehdusten määrä arvioidaan jokaisesta teurastetusta broileriparvesta. Havaintojen perusteella tarkastuseläinlääkäri arvioi broilereiden hyvinvointia kasvatusaikana. Aluehallintovirasto voi tietyin perustein määrätä kasvatustiheyttä laskettavaksi, jos tehty arvio osoittaa broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen tilalla. Tuottaja voi osoittaa hänestä riippumattomat tai poikkeukselliset syyt, jotka ovat vaikuttaneet broilereiden korkeaan kuolleisuuteen tai jalkapohjien huonoon kuntoon.

Lisäksi lakiin sisältyy eräitä broilereiden pitoa koskevia erityisvaatimuksia käytettäessä suurimpia kasvatustiheyksiä. Edellä mainituista asioista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa broilereiden suojelusta. Asetuksessa säädetään myös yksityiskohtaisesti kasvatusosaston ja olosuhteiden vaatimuksista, broilereiden hyvinvoinnista huolehtimisesta sekä juotosta ja ruokinnasta.

Hyvinvointi

Keskimäärin kolme prosenttia suomalaisista broilereista kuolee ennen kuuden viikon ikää. Sydänsairaus ja vesipöhö ovat yleisiä kuolinsyitä. Broilereita joudutaan myös lopettamaan esimerkiksi jalkavikojen vuoksi. Jalkojen luut, sydän ja muut sisäelimet ja kehittyvät hitaammin kuin suuret rintalihakset, mikä aiheuttaa kipua ja terveysongelmia. Suuri sairastavuus liittyy siihen, että broilerit on jalostettu nopeakasvuisiksi. Monet elintarvikeyritykset etenkin Tanskassa ja Hollannissa ovat sitoutuneet tämän vuoksi siirtymään puolta hitaammin kasvaviin broilerirotuihin. Suomessakin on kolme luomutilaa, jotka kasvattavat niitä.

Suomen Broi­le­ryh­dis­tyksen mukaan Suomen broilerikasvattamoilla vallitsee optimaaliset olosuhteet. Broilereiden kas­va­tus­ti­heys on lailla sää­det­tyä ja vi­ran­omais­ten val­vo­maa. Un­tu­vik­ko­vai­hees­sa broi­le­reil­la on tilaa käy­tet­tä­vis­sä yllin kyllin. Kas­va­tuk­sen ede­tes­sä ja lin­tu­jen kas­vaes­sa käy­tet­tä­vis­sä oleva tila vä­he­nee. Linnuilla on kuitenkin silti tilaa väis­tää ja paeta. Broi­le­rien voi nähdä rä­pyt­te­le­vän ja ve­nyt­te­le­vän sii­pi­ään sekä te­ke­vän juok­su­py­räh­dyk­siä ja len­to­har­joi­tuk­sia. Teu­rasvaiheessa ­broi­le­rei­ta on jo noin 17 – 22 lintua per neliö,.

ETT:n Ruokaketjuhankkeissa on kehitetty kansallista tiedonkeruuta ja -raportointia broilereiden, broileriemojen ja kalkkunoiden hyvinvointia kuvaavien tietojen osalta. Tila- ja teurastamotason seurannassa syntyviä tietoja teurastamoiden tietojärjestelmistä kootaan ETT ry:n toimesta kansalliseksi tilastoksi.

Seurattavia parametrejä ovat mm.

• ensimmäisen viikon, koko kasvatusajan ja teuraskuljetusten poistumat
• kokoruho-, selluliitti-, vesipöhö- ym. hylkäykset
• kokojyvien käyttö ruokinnassa
• jalkapohjien kunto teurasparvissa

Teurastettujen lihasiipikarjaparvien jalkapohjien kuntoa seurataan teurastamoilla tarkastuseläinlääkäreiden toimesta. Broilereiden jalkapohjatutkimuksista kertyvä kansallinen tieto julkaistaan säännöllisesti ETT:n nettisivuilla. Muu hyvinvointia koskeva kansallinen tieto on tiedonkeruuseen osallistuvien liha-alan yritysten käytössä tukemassa toiminnan kehittämistä ja esim. vienninedistämistä. Tiedonkeruu kattaa yli 99 % Suomen broilerin- ja kalkkunantuotannosta.

Luomubroilerin vaatimukset

Luomutuotannossa saa siipikarjarakennuksessa olla 4 800 broileria. Maksimi eläintiheys sisätilatiloissa ja ulkotiloissa riippuu ovatko tuotantotilat kiinteitä vai ei. Kiinteissä tuotantorakennuksissa maksimi tiheys on 10 lintua siten, että elopaino on enintään 21 kg neliömetrillä, kun taas siirrettävissä rakennuksissa vastaavat luvut ovat 16 lintua siten, että elopaino on enintään 30 kg neliömetrillä. Ulkotiloissa kiinteissä tuotantotiloissa jokaista lintua varten on tilaa oltava 4 m² ja siirrettävät rakennukset 2,5 m²^selvennä. Eläimille on oltava jatkuva pääsy ulos, joskin säävarauksella. Pääsääntöisesti broilereiden ulkona viettämän ajan tulisi olla ⅓ koko elinajasta. Silloin kuin ei ole mahdollisuutta päivittäiseen ulkoiluun, tulee lintujen saatavilla olla pysyvästi riittävä määrä karkearehua, kuten heinää ja muita luontaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen soveltuvia materiaaleja.

Luomutuotannossa suositellaan käytettäväksi hidaskasvuisia broilerirotuja tai linjoja, mm. Ross Rowan Ranger, Hubbard CY, JA 757, Cobb Sasso. Ne saavat kasvavat korkeintaan 35 grammaa vuorokaudessa. Tällöin teuraspainoon kasvaminen vie noin yhdeksän viikkoa. Jos käytetään nopeakasvuisempaa rotua, vähimmäisteurasiäksi on määrätty 81 vuorokautta eli 2 kuukautta 3 viikkoa^selvennä.

Kasvatushallissa tulee olla auringonvaloa, mutta broilerien valoherkkyyden takia ikkuna-alan tulee olla vain noin 5 prosenttia lattia-alasta. Valaistus on päällä 16 tuntia vuorokaudessa, jonka jälkeen on 8 tuntia yhtäjaksoista pimeää lepoaikaa.

Broilerinfilee

Broilerinliha

Pääartikkeli: Kananliha

Lähes kaikki Suomessa syötävä kana on broileria, jonka kulutus on ollut jatkuvassa kasvussa. Broileria myytiin 1980-luvun puoliväliin asti pelkästään kokonaisina pakastekanoina. Broilerin kulutus oli vaatimattomalla tasolla, koska kokonaisen linnun sulattaminen ja paistaminen oli hidas prosessi. Tämän jälkeen kauppoihin tuli myös suikaloitua ja pakastamatonta broilerinlihaa. Broilerin suosio alkoi kasvaa voimakkaasti etenkin lapsiperheiden suosion saavuttaneiden hunajamarinoitujen broilersuikaleiden tultua kauppoihin vuonna 1992. Kulutus oli kasvanut jo 7,5 kiloon henkeä kohden vuonna 1995. Vuonna 2005 suomalaiset söivät broileria keskimäärin 13,3 kilogrammaa henkeä kohden ja vuonna 2021 kulutus oli noussut tasolle 26,4 kg/hlö.

Noin 80 prosenttia Suomesta myydystä broilerista myytiin vuonna 2009 teollisesti marinoituna lihajalosteena. Yli puolet tästä oli hunajamarinoitua.

Aiheesta muualla

• Suomen broileryhdistys ry (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Siipikarjaliitto ry
• Kanat ja broilerit (Arkistoitu – Internet Archive) Ruokatieto.fi
• Toivio, Hilja: Suomen broilerituotannon historia 1959–2009. Vammalan kirjapaino Oy, Sastamala 2009. ISBN 978-952-92-6042-3
• Broileriruokien ravintoainekoostumuksia (Arkistoitu – Internet Archive) Fineli.fi