Sokerijuuri
Sokerijuuri | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Apiales |
Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
Suku: | Sorsanputket Sium |
Laji: | sisarum |
Kaksiosainen nimi | |
Sium sisarum |
|
Katso myös | |
Sokerijuuri (Sium sisarum) on monivuotinen kasvi, joka kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon. Sokerijuurta ei pidä sekoittaa sokerijuurikkaaseen.
Sokerijuuri kasvaa noin metrin korkuiseksi ja viihtyy parhaiten kosteassa, ravinteikkaassa maaperässä joko auringossa tai kevyessä varjossa. Kasvi on kestävä ja soveltuu kasvatettavaksi lauhkeassa ilmastossa. Vaikka kasvia on aiemmin viljelty yleisesti ruokakasvina, sen käyttö on vähentynyt. Se on kuitenkin helppo kasvattaa, se on taudinkestävä ja tuottaa hyvän sadon, mikä tekee siitä potentiaalisen vaihtoehdon kotipuutarhureille ja permakulttuuriviljelmille. Lisääntyminen tapahtuu siemenistä tai juurakkojen jakamisesta keväällä.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokerijuuren historia on hieman epäselvä. Sen väitetään olleen käytössä jo roomalaisella aikakaudella, mutta nämä viittaukset saattavat koskea muita juuria kuin sokerijuurta. Britanniassa sokerijuuren yleisestä käytöstä ei ole todisteita ennen 1400-lukua, vaikka sitä on todennäköisesti käytetty manner-Euroopassa jo aikaisemmin. Sokerijuuri saattaa olla ensimmäisen kerran dokumentoitu Britanniassa vuonna 1322, kun Canterburyn arkkipiispan puutarhuri piti siemenluetteloa. Sokerijuuri on todennäköisesti tullut Eurooppaan Siperian kautta Venäjälle ja lopulta Saksaan. Tämä selittää hyvin sokerijuuren villin levinneisyyden. Se saapui Pohjois-Amerikkaan vuoteen 1775 mennessä.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sokerijuuren juuret ovat syötäviä, ja niitä voidaan nauttia raakana, keitettynä, paistettuna tai keittoihin lisättynä. Maultaan ne muistuttavat porkkanan ja palsternakan yhdistelmää, jossa on hienoinen pähkinäinen vivahde. Juuret ovat makeita ja jauhoisia, mutta niissä voi olla puumainen ydin. Paahdettuna niitä voidaan käyttää myös kahvinkorvikkeena.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Akhani, H. & Zehzad, B.: Sium sisarum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.1.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Sium sisarum Skirret, Suikerwortel (Netherlands), Crummock (Scotland), Zuckewurzel (Germany) PFAF Plant Database pfaf.org. Viitattu 29.1.2025.
- ↑ Skirret (Sium sisarum) – Cultivariable cultivariable.com. Viitattu 29.1.2025. (englanniksi)